Minän hallinnasta ja tavoitteiden saavuttamisesta (jatko-osa)

Osa 2 – Teknologisia ratkaisuehdotuksia

Olen kehitellyt teoriatasolla teknistä apuvälinettä ihmisen motivaation ylläpitämiseen sekä tietojen, taitojen ja itsetuntemuksen kehittämiseen. Tarvittava teknologinen valmius ja osaaminen lienee olemassa joitain sovelluksia lukuun ottamatta, joiden ratkaiseminen on yllättävän haastavaa. Pitäisi esimerkiksi kehitellä pienikokoinen mekaaninen sovellus nopeaan tekstin tuottamiseen. Kirjoittaminen on tehokas kommunikaation muoto ja seuraavat ajatuskehitelmät ovat pitkälti riippuvaisia tästä sovelluksesta. Kirjoitusnopeuden ja käytännöllisyyden tulisi olla samaa luokkaa kuin tietokoneen näppäimistöllä kirjoitettaessa. Ideoita voi lähteä etsimään mm. datahanskan kaltaisista teknologioista. Harrastelijakitaristina tiedän kyllä mihin kaikkeen sormet pystyvät. Mobiililaitteiden valmistajat ovat ilmeisesti painineet ongelman kanssa vuosikausia ja suoltaneet markkinoille ennustavaa tekstinsyöttöä (sinänsä nerokas keksintö) ja pienoiskirjoitusalustoja. Muitakin vaihtoehtoja on.

Laite, kutsutaan sitä nyt leikkisästi nimellä Pandora (syyn tulette vielä tajuamaan), on käyttäjälleen personoitu, toimintaa tukeva ja käyttäjää opettava muistin jatke. Laite on ensisijaisesti toimintaa tukeva aivokapasiteetin laajentaja nykypäivän vaatimuksiin. Laitteen avulla jokainen hetki muuttuu intensiiviseksi oppimiseksi. Arjen pitkälle automatisoituneiden rutiinien (ruoanlaitto, lenkkeily, pyöräily, autolla ajaminen, bussissa istuminen, yksinkertaiset työt, siivous, syöminen jne.) rinnalle tulee jatkuva uusien asioiden opiskelu. Kutsun tätä moniajoksi.

Laitteen on tarkoitus pitää yllä korkeaa motivaatiota. Pandora ei pelkästään tyydy muistuttamaan sinua niistä asioista, mitä olet aikonut tehdä, vaan tarpeen tullen palauttaa mieleen niitä syitä ja tuntemuksia, jotka motivoivat sinua alun perin. Se tapahtuu siten, että käyttäjä tallentaa tai linkittää laitteeseen kaikki käyttäjää suuresti motivoivat asiat sitä mukaa kuin niitä kohtaa. Yleispätevät motivaattorit ovat harvassa. Motivaattori voi olla musiikkikappale, tekstinpätkä, elokuvan kohtaus, muisto, nolon tilanteen rekonstruktio, psyykkaava puhetallenne, mikä vain. Lähestymistapa on yksinkertainen ja konservatiivinen, lähitulevaisuuden visiot motivaation hallinnassa ovat huikeammat.

Korkean motivaation ylläpitäminen ei ole ongelmallista. Ihmisen – ainakin tuhansien vuosien maanviljelykulttuurin kouliman – luontoon liittyy tärkeä ominaisuus: työstä nauttiminen. Jo muutaman päivän jälkeen lähes mikä tahansa työ tai toiminta alkaa tuottaa tyydytystä. Tällainen taipumus on evolutiivis-pragmaattisesti hyvin ymmärrettävää. Toiseksi, jos suurin osa mielenkiintoisista tehtävistä saadaan pysymään läsnä, ei niiden mielenkiintoisuudesta tarvitse erikseen muistuttaa. Motivaation kohottamista tarvitaan katkosten jälkeen, ylittämään se kuuluisa aloittamisen vaikeus.

Motivaatio useimmiten liittyy mahdollisuuksien tiedostamiseen, ja sen syvin olemus on ihmistenvälisissä suhteissa. Joku saattaa edelleen kysyä, että mihin sitä teknologiaa tarvitaan. Onhan meillä oppimiseen hienoja yhteisöllisiä menetelmiä, yhteistoiminnallista oppimista ja ongelmalähtöistä oppimista. Yhteistoiminnallisen oppimisen idea on kaunis ja käyttökelpoinen oikeissa olosuhteissa. Käytännössä yhteiseen tavoitteeseen sitoutuneista, tarpeeksi fiksuista ihmisistä on puutetta. Sellaisessa joukossa tyhmyys tiivistyy. Sokraattinen dialogi oppipoikamielessä se vasta kaunis idea onkin, mutta tähän ei ole resursseja. Kaikille ei riitä henkilökohtaista Sokratesta, joka osaisi vastata jokaiseen kysymykseen fiksusti. Sitäkin täytyy simuloida teknologian turvin. Aikamme yhteiskunta on eriytynyt osaamisessaan niin paljon, ettei osaavia ihmisiä yksinkertaisesti löydy tarpeeksi analogiselta tasolta. Internetin välityksellä osaavat ihmiset löytävät toisensa. Esimerkiksi blogimaailma alkaa muistuttaa todellista yhteisöllistä oppimista. Ja sellaista täytyykin suosia.

Entä ne tiedot ja taidot? Minä en usko, että tietoa tullaan siirtämään ihmiseltä toiselle kuin tietokoneohjelmaa. Eihän tietokoneohjelmassakaan siirry kuin ohjelman rakennusohje, koodi, ykkösien ja nollien sarja, sähköpulssit ja varsinaisessa ”tiedonsiirrossa” energiaa, esim. sähkömagneettista säteilyä, jonka aaltoliikkeeseen koodatun informaation tulkitsemiseen sekä lähettäjällä että vastaanottajalla on tarkat ohjeet. En usko myöskään mielen tai tiedon uploadaamiseen, joka tähän yhteyteen tiiviisti liittyy. Ongelma on ainakin (1) tiedon määrittelyssä (tieto nähdään aivoissa piilevänä materiaalisena ominaisuutena, joka näyttäytyy mielessä ”tosiasiana”, eikä niinkään toimintana, joka on kytkeytynyt ympäristöön), (2) aivon ja mielen identiteettiteorioissa (oletetaan että aivojen ja mielen välillä on vastaavuus, mutta ei oteta huomioon kytkeytymistä ympäristöön, josta seuraa se, että kahdesta identtisestä aivorakenteesta ei seuraa samanlaista mieltä tai ainakaan toimintaa, eli korkeintaan hetkellinen, epäkäytännöllinen illuusio) ja (3) identiteettiteorioista vedetyistä vääristä johtopäätöksistä (oletetaan, että jokaisen ihmisen aivot ovat samanlaiset, ja näin ollen voidaan paikantaa tietoa kenen tahansa aivoista ja soveltaa sitä tietoa luottaen vertailevaan menetelmään). Tosin kahden identtisen ihmisolennon, jotka synnytetään (teoreettisesti) samaan tilaan päällekkäin, aivon ja mielen identiteetti on tosiasia. Käytännössä sellainen on mahdotonta. Reaalielämässä toiminnasta muodostuu henkilökohtainen, kompleksinen kokonaisuus, jonka hallittavuus on verrattavissa tarkkaan sään ennustamiseen. (Tiedon ja toiminnan olemus kaipaisi syvällisemmän kirjoituksen.) Mutta ei hätää, on olemassa toinenkin vaihtoehto.

Ihmistä voidaan opettaa yksilöllisesti luomalla palautekehä. On olemassa lukuisia taitoja (minulle tieto ja taito ovat aika lailla synonyymeja), jossa palautekehä voidaan rakentaa todella tehokkaaksi. Jos tällaisia palautekehiä kehitellään intensiivisesti, en näe periaatteessa estettä sille, etteikö esimerkiksi kielen oppimista (rajatussa kontekstissa) voida nopeuttaa huikeasti. En osaa sanoa, kuinka ongelmallista on simuloida esimerkiksi taistelutaidon oppimista (huomaa, että ei ole olemassa universaalia taistelutaitoa joka pätee jokaiselle ihmistyypille ja jokaiseen tilanteeseen). Reaalinen simulointi antaisi kuitenkin mahdollisuuden nopeuttaa ja hallita oppimisprosessia huikeasti. Simuloinnissa voidaan poistaa reaalielämän hitaat jaksot sekä turhat toistot ja tuoda eteen aina sen hetkiseen osaamiseen parhaiten soveltuva tilanne, ideaalinen Vygotskyn lähikehityksen vyöhyke. Onnistuessaan hallittu simulointi moninkertaistaa oppimisen reaalielämän keskiarvotilanteisiin verrattuna, oman arvioni mukaan.

Takaisin maanpinnalle. Pandoran esiasteessa tyytyisin muutamaan yksinkertaiseen sovellukseen, joiden jo pelkästään uskon mylläävän oppimisen ja elämänhallinnan kenttää. Pandoran idea muutenkin on enemmän yhdistää elektronisia vempaimia yhteen pakettiin kuin luoda jotain ainutkertaista ihmelaitetta. Pandora on teknisesti älypuhelimen kaltainen laite. Laitteen hienous ei ole teknologiassa, vaan uudessa tavassa liittää kaikki ominaisuudet ihmisen toiminnan tueksi.


1. Kalenteri, tehtävälistat ja keskeneräisten tehtävien hallinta

Pandoran yksi etusivuista (laitteessa on pieni näyttö ja mahdollisesti projektori) on omistettu tehtävälistoille ja kalenterille. Samalla sivulla on keskeneräisten tehtävien hallintaan kehitetty ohjelma. Ideana on, että kaikki luonnostelmat, esim. kirjoitukset, ovat joka hetki vaivattomasti löydettävissä ja käytettävissä. Kirjoituksia voi täydentää sitä mukaa kuin ajatuksia tulee mieleen. Tavoite on tehdä muistivihko tarpeettomaksi. Tavoite on saada käyttökelpoiset ajatukset kerralla talteen ja edelleen hyödynnettäväksi sen sijaan, että ne hukkuisivat muistilappukasoihin tai unohdettujen tiedostojen syövereihin.

Laite muistuttaa esimerkiksi päivittäisestä omega3-annoksesta, d-vitamiinin saannista, ravinteikkaista kasviksista, marjoista ja ylipäänsä monipuolisesta ravinnosta, jota on hankala omaksua osaksi elämää ilman laitteen tukea. Laitteeseen ohjelmoidut päivittäiset rutiinit omaksutaan huomattavasti vaivattomammin kuin luottamalla omaan muistiin ja vakaisiin aikomuksiin. Rutiinit ajetaan sisään ja jätetään mahdollisesti pois käytöstä, kun niitä ei enää tarvita.

Napin painalluksen päässä ovat asiat, joita käyttäjä on suunnitellut tekevänsä. Aikomukset on kirjattu eri mielentilassa, ja on mahdollista, että juuri sillä hetkellä ei kiinnosta tehdä listan asioita. Silloin on aika motivoida itseä (ks. kohta 2.). On myös mahdollista, että on asettanut itselleen kohtuuttomia vaatimuksia. Tasapainon löytäminen on vain ajan kysymys.


2. Motivointi

Itseään motivoivat ”ankkurit” (nlp-termi) voidaan jaotella esimerkiksi aihepiirin mukaan. Henkilökohtaisen, toimivan motivaatiojärjestelmän pystyttäminen saattaa viedä viikkoja, jopa kuukausia, koska motivoivia ankkureita lisätään sitä mukaa, kun niitä itse kohtaa. Käytännön testaaminen tulee hiomaan yksityiskohtia sekä poikimaan uusia ratkaisuja. Ideana on ”kasvaa” laitteeseen sisälle. Hallitun motivoinnin ja tehtävälistojen avulla voidaan osaltaan pitää yllä haluttua arjen sosiaalista todellisuutta.


3. Personoitu internet

Netin personointi, niin kuin se nykyään tapahtuu auttavasti isojen tietokoneiden kanssa, kuuluu myös Pandoran toimintoihin. Pandoraan on suunniteltava helposti muokattava internet-aloitussivu (sellaisia on varmasti jo nyt olemassa), johon voi heitellä vaivattomasti kaikki itseä kiinnostavat linkit aihepiirin, hakusanojen, mielenkiintoisuusluokituksen jne. mukaan jaoteltuna. Idea on sama kuin internet-selaimen bookmarks-kansiossa, mutta linkkien tulee olla selkeästi näkyvillä ja helposti löydettävissä kulloiseenkin tarpeeseen.

Keskenjääneet mielenkiintoiset ja tärkeäksi luokitellut lukemiset, kuunnelmat tai mitkä vain avautuvat mielenkiintoisuusluokituksen perusteella, aina mielenkiintoisimmat ensin. Näin säädelty oppiminen on jatkuvaa virtausta, suurten kalojen haalimista sen sijaan, että surffattaisiin itselle merkityksettömillä tai vain vähän merkitsevillä sivuilla. Pitkällä tähtäimellä ei ole väliä sillä, missä järjestyksessä oppii asioita. Seinää ei kannata maalata pienellä pensselillä järjestelmällisesti tihrustaen, vaan suurella telalla huiskien. Yksityiskohdat hiotaan sitten lopuksi. Internet on täynnä käsittämättömän mielenkiintoisia kirjoituksia, joista ei ole tietoinen.

Joskus pääsee käsiksi hyviin kirjoituksiin, mutta jo huomenna on kadottanut sivuston ja oikean mielentilan. Päivä käynnistyy rutiineilla ja juuri rutiineihin on kiinnitettävä huomiota. Edellisen illan hienoista lukuhetkistä ja pohdinnoista huolimatta päivä alkaa iltalehtien lukemisella. Arki ei tue huippuelämyksiä, rutiinit käynnistävät päivän aina samalla tavalla mielentilaa myöten. Joskus tuntuu siltä, että se elokuva, missä mies on kirottu heräämään joka aamu samaan päivään muistamatta edellisestä päivästä mitään, ei ole kovin kaukana todellisuudesta. Tie mielenkiintoisten asioiden pariin tapahtuu liian usein sattuman oikusta.

Netin kautta tieto on aina käsillä, tietoa saadaan tarpeeseen tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä tosin edellyttää hakukoneiden, hallintatyökalujen ja sisältöjen kehitystä edelleen. Ennustan, että ”miten kannattaa toimia juuri tässä tilanteessa” -tyyppisiä sivustoja alkaa tupsahdella nettiin pilvin pimein mitä mielikuvituksellisimpiin tilanteisiin. Löytyy ohjeita auton konehuoneen tulkitsemiseen, erilaisten työtehtävien hoitoon, mihin vain.

Yhteisölliseen oppimiseen ja reaaliaikaiseen ihmisten vuorovaikutukseen ylipäänsä kehittynee uusia sovelluksia väistämättä, joista blogit, keskustelupalstat, verkko-oppimisympäristöt tai myspace-ympäristöt ovat alkusoittoa. Ympäristöön liitetyt virtuaaliset tagit saattavat osoittautua hedelmälliseksi sovellukseksi.


4. Moniajo

Yksi ehdottoman tärkeä valikko liittyy moniajoon, eli luppoajan ja yksinkertaisten toimien vapauttaman tietoisuuden hyväksikäyttöön oppimismielessä. Käyttäjä voi esimerkiksi ladata englanninkielisiä tiedekuunnelmia laitteeseen, jotka ovat aina valmiina jatkumaan siitä, mihin viimeksi jäi. Tältä osin periaate on sama kuin Ipodin kanssa.

Jos tekee mieli pohtia asioita töihin tepastellessa, on Pandoraan tallennettu sinua askarruttavien kysymysten lista, jota päivität tarpeen mukaan. Pandoraan on tallennettu kaikki ne kysymykset ja ongelmatilanteet, joihin olet ajattelussasi jumiutunut ja joihin haluat palata myöhemmin.

Yksi toteuttamiskelpoinen toiminto voisi olla valmiiksi mietittyjen muistilistojen liittäminen eri tilanteisiin. Käyttäjä voisi ennen työhaastattelua kerrata tärkeänä pitämänsä asiat ja motivoida itseään muutenkin. Baarissa käyttäjä voisi palauttaa mieleen kymmenen kikkaa tehdä vaikutus haluamaansa sukupuoleen, tai vaikka johonkin tiettyyn henkilöön. Ohjeita ja muistutuksia voi keksiä mihin tilanteisiin vain, ja niitä voidaan kerrata, kunnes ne muuttuvat osaksi käyttäjää. Tällöin ohjeita ei enää tarvitse ylläpitää, tai niitä voi aina tarpeen mukaan päivittää, mikäli edistykselle on tarvetta.

Laitteeseen voi ladata tai itse profiloida meditointipaketin sopivan musiikin tai jopa videon kera. Suggestiot saadaan mukaan haluttaessa. Kaikki saadaan netistä vaivattomasti.

Sovelluksia tulisi pohtia enemmän. Liian moni mobiililaitteen oppimissovellus tai muu toimintaa helpottava sovellus on kuihtunut mielikuvituksen puutteeseen.


5. Muuta mukavaa ja mahdollisia sovelluksia (ei liity enää olennaisesti Pandoraan, vaan yleisemmin kannettavien älylaitteiden kehittymiseen)

Hyvin suunnitellun ohjelman avulla ihminen voisi oppia nopeasti tulemaan tietoiseksi ihmisten ilmeiden merkityksistä. Uskomaton taito, joka on viritetty huippuunsa Silvan Tomkinsin kaltaisilla ajatustenlukijoilla, on kohta arkipäivää. Ilmeiden tulkintaan löytyy yksityiskohtainen manuaali, josta on hyvä lähteä liikkeelle sovellusta kehitettäessä. Liikemiehillä sellainen taito olisi elintärkeä, tosin ihminen tulkitsee ilmeitä hyvin myös tiedostamattaan.

Pandorasta voisi tulla uudenlaisen poliittisen yhteisöllisyyden mahdollistava laite. Yksi minun visioista on se, että pian ihmiset antavat mandaatin eettisille, kestävää kehitystä tukeville järjestöille tehdä päätöksiä kuluttajan puolesta. Järjestöt päivittäisivät tietoa esimerkiksi niistä tuotteista, joita kannattaa juuri sillä hetkellä boikotoida tai suosia. Tällainen joukkokäyttäytyminen pakottaisi yritykset ottamaan huomioon kestävän kehityksen näkökulmat nopeasti. Parannuksia vaativa kierre jatkuisi luonnollisesti vapaan kilpailun periaatteella. Päivitetyn listan suosituksista saisi tilattua kätevästi Pandoralla. Eettinen järjestö pitäisi tietysti suosituksensa perustelut kaikkien nähtävillä ja kriittiselle keskustelulle alttiina. Joukon voimankäytölle keksii helposti lisää huikeita sovelluksia.

Pandoraan saa helposti luovuusohjelmia, esimerkiksi ongelmien mietintää helpottavia kysymyksiä, jotta ongelman tai vallitsevan käytännön voisi nähdä uudella tavalla.

Yksi sovellus voisi olla tentin aihepiirin kertausohjelma. Tämä projekti on ollut lähellä toteuttamista toisessa yhteydessä. Ohjelma on erittäin sopiva vallitsevaan koulukulttuuriin, mutta jossain määrin arveluttava ideaalisen oppimisen kannalta. Ohjelma sopii ainakin varhaiseen opiskeluvaiheeseen, missä rakennetaan perustaa. Sillä täytyyhän ensin osata muoto ennen kuin sen voi särkeä. Ohjelma sopii kielten sanastojen opiskeluun ja matematiikan opiskeluun, mutta aivan yhtä hyvin minkä tahansa aiheen opiskeluun tietyin varauksin.

Laitteeseen voi kehittää ohjelman, jolla voi kehittää omaa lukutaitoaan. Tällaisia sovelluksia on jo olemassa, joihin olen itsekin tutustunut. Potentiaalisia ohjelmia.

Laite on toisaalta silkkaa hulluutta, mutta tehokasta. Se riittää. Tehokkuus vie aina voiton kaikesta, tykkäsi tai ei. Mutta paluuta entiseen ei ole, kun askel on otettu.


Pandoran kehittämiseen liittyy joitain pohdinnan arvoisia ongelmia ja avoimia kysymyksiä:

Kaiken pakkaaminen pieneen tilaan. Internetin käytettävyyden ja sisällön kehittyessä, laitteiden ominaisuuksien pakkautuessa yhä pienempään tilaan, ja langattomien yhteyksien kehittyessä nämä ongelmat käsittääkseni katoavat.

Tietoturva. Henkilökohtaisten tietojen vuotaminen tai laitteen varastaminen.

Varmuuskopiointi. Pandorasta muodostuu niin henkilökohtainen, että tietojen ja asetusten menettäminen voi olla henkisesti todella raskasta. Se voi tuntua siltä kuin aivoista leikattaisiin pala pois.

Minän hallinnan mahdolliset ongelmat. Jos Pandorasta muodostuu ihmiselle elintärkeä laite elämänhallinnassa, tulee hän laitteesta riippuvaiseksi, eikä ulospääsyä ole. Laitteen käyttö saattaa myös tuoda esiin ongelmia, joita ei pystytä ennakoimaan. Pandora mahdollistaa ennennäkemättömän informaatioähkyn. Siinä saattaa helposti kadota tietty todellisuudentaju.

Käytettävyys. Uuden kirjoitustavan oppiminen ja laitteen käytön opettelu voi olla haastavaa, mutta niin on autolla ajaminenkin haastavaa. Esimerkiksi kirjoittamisen opettelu voisi tapahtua kalibroimalla sormenliikkeet henkilökohtaisesti, jota sitten hiottaisiin nopean palautekehän avulla (vrt. näppäimistö, joka on kaikille sama).


Post Scriptum

Mitä koulu enää on huomisen ihmiselle? Eipä juuri muuta kuin lihasäkkien opettamista toimimaan yhdessä toisia vahingoittamatta, kulkemaan jonossa, kuuntelemaan vanhempaansa, tekemään töitä omien taitojen parantamiseksi säännöllisesti ja mukautumaan yhteiskunnallisen elämän standardiin. Osittain nämäkin arvot alkavat olla perusteettomia. Nuoren ihmisen mielikuvitus on yhteiskunnan suuri voimavara.

Tulevaisuuden koulussa ihmiset edelleen opettelevat rauhallisuuteen ja säntillisyyteen. Tulevaisuuden koulussa on yhä sääntöjä ja turvaa, joista kasvetaan ulos kun siihen on valmis. Tulevaisuuden koulussa panostetaan valtavasti itsetuntemuksen kehittämiseen ja terveyteen. Tulevaisuuden koulussa kärsitään ja koetaan, käydään läpi inhimillisen elämän kirjo käyttäen mitä vilkkainta mielikuvitusta. Tulevaisuuden koulussa kohdataan niin omanikäisiä kuin nuorempia ja vanhempia ihmisiä, työssäkäyviä kaikilta aloilta, jotka ovat samalla viivalla, mutta vapaasti vertailtavissa tietoineen ja taitoineen. Tulevaisuuden koulussa ei ole totuuksia, eikä myöskään standardiarviointia. Tulevaisuuden koulussa ratkaisee osaaminen ja kyky perustella, joskus pelkkä tunne oikeassa olemisesta. Tulevaisuuden koulussa luodaan jokaiselle ihmiselle tavoitteita ja unelmia.

Minän hallinnasta ja tavoitteiden saavuttamisesta

Piti kirjoittaa aiheesta paljon aikaisemmin, mutta olen tehnyt kaikkea muuta. Ei se mitään, juuri tätä ”laiminlyöntiä” aihe koskee.

Harva ihminen pärjää ilman kalenteria. Minulla on kalenterin tapaisia tehtävälistoja. Toimivin näistä listoista avautuu tietokoneen ruudulle käynnistettäessä. Muut listat yleensä hukkuvat kirjahyllyyn muiden muistiinpanojen sekaan. Oivalsin luennolla, kuinka itse ylläpitämiini tehtävälistoihin saa enemmän jäsennystä. (Käyn luennoilla lähinnä pohtimassa omia asioita ja lukemassa kirjoja, joilla ei ole mitään tekemistä luennon aiheen kanssa. Kaikki tarpeellinen informaatio herkistää huomion takaisin luennoitsijaan.) Jaoin tehtävät kolmeen osaan: (1) Päivän rutiinit, (2) Pitkän aikavälin suunnitelmat ja (3) Juoksevat asiat. Päivän rutiineihin kuuluu mm. fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja päivän käynnistäminen. Pitkän aikavälin suunnitelma muistuttaa mm. opiskeluista ja omista projekteista. Juoksevat asiat koskevat kirjaston lainojen palauttamista, sovittuja tapaamisia jne.

Tämänkaltaiset tehtävälistat ovat vain tekohengitystä. Elämänhallinta on käynyt todella hankalaksi, ja yksi, ellei ainoa, vaihtoehto hallinnan parantamiseksi on kehittää uutta teknologiaa. Kirjoituksen tarkoitus on valaista avautuvia näkymiä elämänhallinnan ja oppimisen saralla. Miksi ihmiset hetkittäin innostuvat tekemään asioita, mutta palaavat pian saamattomuuden tilaan?

Kirjoitus jakaantuu kahteen osaan. Ensin pyrin valaisemaan ihmisen sosiaalista luonnetta ja historiallisesti ainutlaatuista yhteiskunnallista tilannetta. Toinen osa koostuu sirpaleisista suunnitelmista vastata haasteeseen teknologisten sovellusten avulla. Ensimmäinen osa tekee toisen osan paremmin ymmärrettäväksi.


Osa 1 – Sosiaalinen ihminen

Länsimainen lapsuus on pyhitetty leikille ilman pragmaattisia tarkoitusperiä. Aivan kuin leikki-ikä olisi lapselle suotu elämänvaihe, josta tulee ainoastaan nauttia nautinnon itsensä vuoksi. Suuri osa aikuisten työstä on piilotettu toimistoihin ja tehtaiden valvottuihin saarekkeisiin. Lasten ja nuorten esikuvilla ei ole mitään yhteyttä sen kanssa, mihin koulutus tähtää ja mikä aikuisena heitä odottaa. Koululaiset taaplaavat päivät luokkahuoneessa sinnikkäästi, mutta ovat oikeasti kiinnostuneita vain vertaisryhmässä menestymisestä. Heidän sosiaalisessa todellisuudessa matematiikan taitamisen ja elämässä menestymisen välillä ei ole yhteyttä. Nuorukaiset ovat luoneet oman viihdekulttuurin, jota rahoitetaan aikuisten työllä. Siinä kulttuurissa opiskelukin on välttämätön paha, joka täytyy suorittaa keinolla millä hyvänsä.

Emme elä enää maatalousyhteiskunnassa, tiukan kyläyhteisön kyttäyksen alaisuudessa, jossa häpeä ja arvostus piiskasivat ihmistä tekoihin. Elämme suljetuissa pienperheyksiköissä, jossa kukaan ei tule repimään sängystä ylös peltotöihin tai keppejä keräilemään. Ihmisen perustarpeet on tyydytetty ja eksistentiaaliset ongelmat piilotettu. Seksuaalista viettiä puretaan talouspaperiin pornoelokuvan ääressä. Satunnaiset paremmuusvertailut käydään pienissä ryhmissä, samanmielisten seurassa. Ihminen on muokannut ympäristönsä mukavaksi laboratorioksi tyydytysteknologioineen, mutta samalla tyrehdyttänyt merkittävän osan niistä motivaation lähteistä, jotka ohjaavat ihmistä kehittämään itseään.

Ihmisillä on edelleen velvollisuuksia, mutta ne eivät ole käsin kosketeltavia. Monia asioita vaaditaan viikkojen tai kuukausien säteellä, vasta sitten seuraavat kiitokset ja sanktiot, tai mikä pahinta: reagoimattomuus. Tekeminen huomataan ja palaute annetaan vasta sitten, kun ei saavuta valmiiksi määriteltyä tavoitetta. Ihminen joutuu luomaan itselleen entistäkin ankaramman piiskaajan, yliminän, eräänlaisen yhteisön oman pään sisään. Epäonnistuminen tai pelko epäonnistumisesta synnyttää ahdistusta, tehtävien helppous välinpitämättömyyttä. Ja koska tehtävät ovat standardoitu, eikä keneltäkään haluta vaatia liikoja, puksutellaan koko joukko tasaisen varmasti härkävankkureilla eteenpäin, vaikka valittavana olisi suihkukoneita ja avaruusraketteja.

Tänä päivänä, tietoyhteiskunnan portilla, ihmiseltä puuttuu yhteisö ja uudenlaista toimintaa tukeva ympäristö. Vanhat tavat ja yhteisömallit eivät ole enää mielekkäitä uudessa ympäristössä. Vanha malli on melkein purettu ja ihmiset leijuvat tyhjän päällä, ääritapauksessa kaverina televisio ja masennuspillerit. On totta, että työntäyteisessä, alati muuttuvassa, ihmisrooleja vilisevässä ja erilaisia medioita pursuavassa yhteiskunnassa tarvitaan entistäkin hallitumpi ja joustavampi minuus, jotta voisi toimia tehokkaasti ja vaivattomasti, muita ihmisiä häiritsemättä. Masuda, varhaisena tietoyhteiskuntateoreetikkona, näki jo kaukaa kuinka itsekuri ja sosiaalinen vastuu tulevat olemaan keskeistä tulevaisuuden yhteiskunnassa. Pelkkä psykolätinä on kuitenkin vaisu yritys vastata tähän haasteeseen.

Ihmiseltä puuttuu yhteisö, joten yhteisö täytyy luoda. Ellei muuten, niin teknologian turvin. Itsetuntemuksen kehittämisellä pääsee pitkälle, ja se on sekä välttämätöntä että olennaista, mutta se tie on pitkä ja vaivalloinen. Ennen kaikkea täytyy luoda oma ympäristö, joka muistuttaa juuri sinulle merkityksellisistä asioista juuri oikeaan aikaan.

Ihminen ei pääse eroon sosiaalisesta luonteestaan. Sosiaalisen minän teoreetikot (esim. G. H. Mead) ja eräät sosiologit eivät ole turhaan korostaneet toisten ihmisten merkitystä minän synnyssä ja hallinnassa. Durkheim tiesi varsin hyvin, kuinka sosiaaliset ”tosiasiat” (normit) ohjasivat yksittäistä ihmistä ja kuinka yhteisö vaikutti yksilön olemukseen. Peter Berger lanseerasi Durkheimin ajatuksia mukaillen käsitteen uskottavuusrakenne (plausibility structure) kuvaamaan sitä, mikä ihmisen toimintaa ja todellisuuskäsitystä pitää kasassa. Uskottavuusrakennetta täytyy pitää jatkuvasti yllä. Aikomukset, tavat ja tottumukset eivät ole niin pysyviä miltä näyttää. Kaikki tulee lyhyen ajan sisällä uusintaa ja pitää mielessä mm. rituaalien avulla. Uskottavuusrakenne on toimintaa tukeva ympäristö. Vallitsevien näkemysten legitimointi on osa uskottavuusrakennetta.

Ihminen on sitä mitä mieleen juolahtaa. Ja mitä mieleen juolahtaa, on pitkälti riippuvaista siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja on tapahtunut lyhyen ajan sisällä (vrt. aktiivinen tiedostamaton). Sellaista on arjen sosiologia, niin mielenkiinnotonta ja turhaa joidenkin mielestä.

Ihminen ei ole täysin ulkoapäin determinoitu olento. En väheksy biologisia taipumuksia, joita jokaisella ihmisellä läjäpäin on, ja jotka tekevät meistä ainutlaatuisia. Tosiseikka on kuitenkin se, että ihmisen rakenne on ”määrätty” vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Lukuisat sosiaaliset signaalit kasvonilmeiden lisäksi ovat kaikille ihmisille yhteisiä kulttuurista riippumatta. Lukuisat ihmisen geenit aktivoituvat ihmistenvälisissä toimissa samoin kuin uusi sosiaalinen tilanne aktivoi erään kalan geenin tuottamaan proteiinia, joka yllyttää kalan taistelemaan dominoivan uroksen tittelistä. Kahden sadan vuoden ajan kestänyt nature vs. nurture -debatti alkaa olla hiljalleen asettumassa, geenien ja ympäristötekijöiden tarkka erottelu ei ole enää mielekäs. Ihmisten erilaisuus liittyy tähänkin kirjoitukseen sikäli, että on varmasti olemassa ihmisiä, joilla on erilainen taipumus aktivoitua ulkoisista virikkeistä. Toisille ihmisille teoretisointini tuntuu läheisemmältä kuin toisille.

Väitän, että tällä hetkellä ihminen saa hyvin huonosti tukea valitsemalleen elämäntavalle. Ihmiseltä usein puuttuu ympäriltään hänen elämäntapaansa sopivat ihmiset ja infrastruktuuri. Ihmisten puutetta korvataan mm. kirjojen ja kaikenlaisen tekstin avulla, nykyisin menestyksellisesti internetin avulla. Elämänhallinnan apuvälineiksi on otettu kalenterit, muistilaput, jopa sisustus. Nämä apuvälineet ovat toisinaan tehokkaita. Monilla työpaikoilla onnistutaan myös toteuttamaan tehokkaan toiminnan ympäristö. Pysyvyyttä luodaan pysyvillä muutoksilla ympäristössä. Jos et usko, voit suorittaa itsellesi sensorisen deprivaation kokeen.

Ongelman ydin, siis kyvyttömyys toteuttaa realistisia suunnitelmia itsenäisesti, on unohtamisessa. Arkimaailma latteuksineen ja tyydytysteknologioineen vie aina voiton tajunnasta. Ihminen yksinkertaisesti unohtaa motiivinsa, hyvät aikomuksensa, syyt jotka häntä liikuttavat, ellei näitä uusinneta ja etsitä jatkuvasti. Markkinat ovat pullollaan itsetuntoa kohottavia selviytymisoppaita, tarinakokoelmia huippusuorituksista ja mahdollisuuksista. Ei näissä oppaissa ole mitään vikaa, ongelma on unohtamisessa. Arki ei tue eikä pidä yllä näitä tarinoita, vaikka ne olisivat tosia ja aidosti mielenkiintoisia. Kerta toisensa jälkeen nämä kirjat saavat lukijan liikkeelle viikoksi, ehkä kahdeksi, jonka jälkeen aktiivinen tiedostamaton täyttyy aivan muista asioista.

Kirjoituksen toinen osa tulee luettavaksi lähipäivinä.