Minän hallinnasta ja tavoitteiden saavuttamisesta (jatko-osa)
Osa 2 – Teknologisia ratkaisuehdotuksia
Olen kehitellyt teoriatasolla teknistä apuvälinettä ihmisen motivaation ylläpitämiseen sekä tietojen, taitojen ja itsetuntemuksen kehittämiseen. Tarvittava teknologinen valmius ja osaaminen lienee olemassa joitain sovelluksia lukuun ottamatta, joiden ratkaiseminen on yllättävän haastavaa. Pitäisi esimerkiksi kehitellä pienikokoinen mekaaninen sovellus nopeaan tekstin tuottamiseen. Kirjoittaminen on tehokas kommunikaation muoto ja seuraavat ajatuskehitelmät ovat pitkälti riippuvaisia tästä sovelluksesta. Kirjoitusnopeuden ja käytännöllisyyden tulisi olla samaa luokkaa kuin tietokoneen näppäimistöllä kirjoitettaessa. Ideoita voi lähteä etsimään mm. datahanskan kaltaisista teknologioista. Harrastelijakitaristina tiedän kyllä mihin kaikkeen sormet pystyvät. Mobiililaitteiden valmistajat ovat ilmeisesti painineet ongelman kanssa vuosikausia ja suoltaneet markkinoille ennustavaa tekstinsyöttöä (sinänsä nerokas keksintö) ja pienoiskirjoitusalustoja. Muitakin vaihtoehtoja on.
Laite, kutsutaan sitä nyt leikkisästi nimellä Pandora (syyn tulette vielä tajuamaan), on käyttäjälleen personoitu, toimintaa tukeva ja käyttäjää opettava muistin jatke. Laite on ensisijaisesti toimintaa tukeva aivokapasiteetin laajentaja nykypäivän vaatimuksiin. Laitteen avulla jokainen hetki muuttuu intensiiviseksi oppimiseksi. Arjen pitkälle automatisoituneiden rutiinien (ruoanlaitto, lenkkeily, pyöräily, autolla ajaminen, bussissa istuminen, yksinkertaiset työt, siivous, syöminen jne.) rinnalle tulee jatkuva uusien asioiden opiskelu. Kutsun tätä moniajoksi.
Laitteen on tarkoitus pitää yllä korkeaa motivaatiota. Pandora ei pelkästään tyydy muistuttamaan sinua niistä asioista, mitä olet aikonut tehdä, vaan tarpeen tullen palauttaa mieleen niitä syitä ja tuntemuksia, jotka motivoivat sinua alun perin. Se tapahtuu siten, että käyttäjä tallentaa tai linkittää laitteeseen kaikki käyttäjää suuresti motivoivat asiat sitä mukaa kuin niitä kohtaa. Yleispätevät motivaattorit ovat harvassa. Motivaattori voi olla musiikkikappale, tekstinpätkä, elokuvan kohtaus, muisto, nolon tilanteen rekonstruktio, psyykkaava puhetallenne, mikä vain. Lähestymistapa on yksinkertainen ja konservatiivinen, lähitulevaisuuden visiot motivaation hallinnassa ovat huikeammat.
Korkean motivaation ylläpitäminen ei ole ongelmallista. Ihmisen – ainakin tuhansien vuosien maanviljelykulttuurin kouliman – luontoon liittyy tärkeä ominaisuus: työstä nauttiminen. Jo muutaman päivän jälkeen lähes mikä tahansa työ tai toiminta alkaa tuottaa tyydytystä. Tällainen taipumus on evolutiivis-pragmaattisesti hyvin ymmärrettävää. Toiseksi, jos suurin osa mielenkiintoisista tehtävistä saadaan pysymään läsnä, ei niiden mielenkiintoisuudesta tarvitse erikseen muistuttaa. Motivaation kohottamista tarvitaan katkosten jälkeen, ylittämään se kuuluisa aloittamisen vaikeus.
Motivaatio useimmiten liittyy mahdollisuuksien tiedostamiseen, ja sen syvin olemus on ihmistenvälisissä suhteissa. Joku saattaa edelleen kysyä, että mihin sitä teknologiaa tarvitaan. Onhan meillä oppimiseen hienoja yhteisöllisiä menetelmiä, yhteistoiminnallista oppimista ja ongelmalähtöistä oppimista. Yhteistoiminnallisen oppimisen idea on kaunis ja käyttökelpoinen oikeissa olosuhteissa. Käytännössä yhteiseen tavoitteeseen sitoutuneista, tarpeeksi fiksuista ihmisistä on puutetta. Sellaisessa joukossa tyhmyys tiivistyy. Sokraattinen dialogi oppipoikamielessä se vasta kaunis idea onkin, mutta tähän ei ole resursseja. Kaikille ei riitä henkilökohtaista Sokratesta, joka osaisi vastata jokaiseen kysymykseen fiksusti. Sitäkin täytyy simuloida teknologian turvin. Aikamme yhteiskunta on eriytynyt osaamisessaan niin paljon, ettei osaavia ihmisiä yksinkertaisesti löydy tarpeeksi analogiselta tasolta. Internetin välityksellä osaavat ihmiset löytävät toisensa. Esimerkiksi blogimaailma alkaa muistuttaa todellista yhteisöllistä oppimista. Ja sellaista täytyykin suosia.
Entä ne tiedot ja taidot? Minä en usko, että tietoa tullaan siirtämään ihmiseltä toiselle kuin tietokoneohjelmaa. Eihän tietokoneohjelmassakaan siirry kuin ohjelman rakennusohje, koodi, ykkösien ja nollien sarja, sähköpulssit ja varsinaisessa ”tiedonsiirrossa” energiaa, esim. sähkömagneettista säteilyä, jonka aaltoliikkeeseen koodatun informaation tulkitsemiseen sekä lähettäjällä että vastaanottajalla on tarkat ohjeet. En usko myöskään mielen tai tiedon uploadaamiseen, joka tähän yhteyteen tiiviisti liittyy. Ongelma on ainakin (1) tiedon määrittelyssä (tieto nähdään aivoissa piilevänä materiaalisena ominaisuutena, joka näyttäytyy mielessä ”tosiasiana”, eikä niinkään toimintana, joka on kytkeytynyt ympäristöön), (2) aivon ja mielen identiteettiteorioissa (oletetaan että aivojen ja mielen välillä on vastaavuus, mutta ei oteta huomioon kytkeytymistä ympäristöön, josta seuraa se, että kahdesta identtisestä aivorakenteesta ei seuraa samanlaista mieltä tai ainakaan toimintaa, eli korkeintaan hetkellinen, epäkäytännöllinen illuusio) ja (3) identiteettiteorioista vedetyistä vääristä johtopäätöksistä (oletetaan, että jokaisen ihmisen aivot ovat samanlaiset, ja näin ollen voidaan paikantaa tietoa kenen tahansa aivoista ja soveltaa sitä tietoa luottaen vertailevaan menetelmään). Tosin kahden identtisen ihmisolennon, jotka synnytetään (teoreettisesti) samaan tilaan päällekkäin, aivon ja mielen identiteetti on tosiasia. Käytännössä sellainen on mahdotonta. Reaalielämässä toiminnasta muodostuu henkilökohtainen, kompleksinen kokonaisuus, jonka hallittavuus on verrattavissa tarkkaan sään ennustamiseen. (Tiedon ja toiminnan olemus kaipaisi syvällisemmän kirjoituksen.) Mutta ei hätää, on olemassa toinenkin vaihtoehto.
Ihmistä voidaan opettaa yksilöllisesti luomalla palautekehä. On olemassa lukuisia taitoja (minulle tieto ja taito ovat aika lailla synonyymeja), jossa palautekehä voidaan rakentaa todella tehokkaaksi. Jos tällaisia palautekehiä kehitellään intensiivisesti, en näe periaatteessa estettä sille, etteikö esimerkiksi kielen oppimista (rajatussa kontekstissa) voida nopeuttaa huikeasti. En osaa sanoa, kuinka ongelmallista on simuloida esimerkiksi taistelutaidon oppimista (huomaa, että ei ole olemassa universaalia taistelutaitoa joka pätee jokaiselle ihmistyypille ja jokaiseen tilanteeseen). Reaalinen simulointi antaisi kuitenkin mahdollisuuden nopeuttaa ja hallita oppimisprosessia huikeasti. Simuloinnissa voidaan poistaa reaalielämän hitaat jaksot sekä turhat toistot ja tuoda eteen aina sen hetkiseen osaamiseen parhaiten soveltuva tilanne, ideaalinen Vygotskyn lähikehityksen vyöhyke. Onnistuessaan hallittu simulointi moninkertaistaa oppimisen reaalielämän keskiarvotilanteisiin verrattuna, oman arvioni mukaan.
Takaisin maanpinnalle. Pandoran esiasteessa tyytyisin muutamaan yksinkertaiseen sovellukseen, joiden jo pelkästään uskon mylläävän oppimisen ja elämänhallinnan kenttää. Pandoran idea muutenkin on enemmän yhdistää elektronisia vempaimia yhteen pakettiin kuin luoda jotain ainutkertaista ihmelaitetta. Pandora on teknisesti älypuhelimen kaltainen laite. Laitteen hienous ei ole teknologiassa, vaan uudessa tavassa liittää kaikki ominaisuudet ihmisen toiminnan tueksi.
1. Kalenteri, tehtävälistat ja keskeneräisten tehtävien hallinta
Pandoran yksi etusivuista (laitteessa on pieni näyttö ja mahdollisesti projektori) on omistettu tehtävälistoille ja kalenterille. Samalla sivulla on keskeneräisten tehtävien hallintaan kehitetty ohjelma. Ideana on, että kaikki luonnostelmat, esim. kirjoitukset, ovat joka hetki vaivattomasti löydettävissä ja käytettävissä. Kirjoituksia voi täydentää sitä mukaa kuin ajatuksia tulee mieleen. Tavoite on tehdä muistivihko tarpeettomaksi. Tavoite on saada käyttökelpoiset ajatukset kerralla talteen ja edelleen hyödynnettäväksi sen sijaan, että ne hukkuisivat muistilappukasoihin tai unohdettujen tiedostojen syövereihin.
Laite muistuttaa esimerkiksi päivittäisestä omega3-annoksesta, d-vitamiinin saannista, ravinteikkaista kasviksista, marjoista ja ylipäänsä monipuolisesta ravinnosta, jota on hankala omaksua osaksi elämää ilman laitteen tukea. Laitteeseen ohjelmoidut päivittäiset rutiinit omaksutaan huomattavasti vaivattomammin kuin luottamalla omaan muistiin ja vakaisiin aikomuksiin. Rutiinit ajetaan sisään ja jätetään mahdollisesti pois käytöstä, kun niitä ei enää tarvita.
Napin painalluksen päässä ovat asiat, joita käyttäjä on suunnitellut tekevänsä. Aikomukset on kirjattu eri mielentilassa, ja on mahdollista, että juuri sillä hetkellä ei kiinnosta tehdä listan asioita. Silloin on aika motivoida itseä (ks. kohta 2.). On myös mahdollista, että on asettanut itselleen kohtuuttomia vaatimuksia. Tasapainon löytäminen on vain ajan kysymys.
2. Motivointi
Itseään motivoivat ”ankkurit” (nlp-termi) voidaan jaotella esimerkiksi aihepiirin mukaan. Henkilökohtaisen, toimivan motivaatiojärjestelmän pystyttäminen saattaa viedä viikkoja, jopa kuukausia, koska motivoivia ankkureita lisätään sitä mukaa, kun niitä itse kohtaa. Käytännön testaaminen tulee hiomaan yksityiskohtia sekä poikimaan uusia ratkaisuja. Ideana on ”kasvaa” laitteeseen sisälle. Hallitun motivoinnin ja tehtävälistojen avulla voidaan osaltaan pitää yllä haluttua arjen sosiaalista todellisuutta.
3. Personoitu internet
Netin personointi, niin kuin se nykyään tapahtuu auttavasti isojen tietokoneiden kanssa, kuuluu myös Pandoran toimintoihin. Pandoraan on suunniteltava helposti muokattava internet-aloitussivu (sellaisia on varmasti jo nyt olemassa), johon voi heitellä vaivattomasti kaikki itseä kiinnostavat linkit aihepiirin, hakusanojen, mielenkiintoisuusluokituksen jne. mukaan jaoteltuna. Idea on sama kuin internet-selaimen bookmarks-kansiossa, mutta linkkien tulee olla selkeästi näkyvillä ja helposti löydettävissä kulloiseenkin tarpeeseen.
Keskenjääneet mielenkiintoiset ja tärkeäksi luokitellut lukemiset, kuunnelmat tai mitkä vain avautuvat mielenkiintoisuusluokituksen perusteella, aina mielenkiintoisimmat ensin. Näin säädelty oppiminen on jatkuvaa virtausta, suurten kalojen haalimista sen sijaan, että surffattaisiin itselle merkityksettömillä tai vain vähän merkitsevillä sivuilla. Pitkällä tähtäimellä ei ole väliä sillä, missä järjestyksessä oppii asioita. Seinää ei kannata maalata pienellä pensselillä järjestelmällisesti tihrustaen, vaan suurella telalla huiskien. Yksityiskohdat hiotaan sitten lopuksi. Internet on täynnä käsittämättömän mielenkiintoisia kirjoituksia, joista ei ole tietoinen.
Joskus pääsee käsiksi hyviin kirjoituksiin, mutta jo huomenna on kadottanut sivuston ja oikean mielentilan. Päivä käynnistyy rutiineilla ja juuri rutiineihin on kiinnitettävä huomiota. Edellisen illan hienoista lukuhetkistä ja pohdinnoista huolimatta päivä alkaa iltalehtien lukemisella. Arki ei tue huippuelämyksiä, rutiinit käynnistävät päivän aina samalla tavalla mielentilaa myöten. Joskus tuntuu siltä, että se elokuva, missä mies on kirottu heräämään joka aamu samaan päivään muistamatta edellisestä päivästä mitään, ei ole kovin kaukana todellisuudesta. Tie mielenkiintoisten asioiden pariin tapahtuu liian usein sattuman oikusta.
Netin kautta tieto on aina käsillä, tietoa saadaan tarpeeseen tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä tosin edellyttää hakukoneiden, hallintatyökalujen ja sisältöjen kehitystä edelleen. Ennustan, että ”miten kannattaa toimia juuri tässä tilanteessa” -tyyppisiä sivustoja alkaa tupsahdella nettiin pilvin pimein mitä mielikuvituksellisimpiin tilanteisiin. Löytyy ohjeita auton konehuoneen tulkitsemiseen, erilaisten työtehtävien hoitoon, mihin vain.
Yhteisölliseen oppimiseen ja reaaliaikaiseen ihmisten vuorovaikutukseen ylipäänsä kehittynee uusia sovelluksia väistämättä, joista blogit, keskustelupalstat, verkko-oppimisympäristöt tai myspace-ympäristöt ovat alkusoittoa. Ympäristöön liitetyt virtuaaliset tagit saattavat osoittautua hedelmälliseksi sovellukseksi.
4. Moniajo
Yksi ehdottoman tärkeä valikko liittyy moniajoon, eli luppoajan ja yksinkertaisten toimien vapauttaman tietoisuuden hyväksikäyttöön oppimismielessä. Käyttäjä voi esimerkiksi ladata englanninkielisiä tiedekuunnelmia laitteeseen, jotka ovat aina valmiina jatkumaan siitä, mihin viimeksi jäi. Tältä osin periaate on sama kuin Ipodin kanssa.
Jos tekee mieli pohtia asioita töihin tepastellessa, on Pandoraan tallennettu sinua askarruttavien kysymysten lista, jota päivität tarpeen mukaan. Pandoraan on tallennettu kaikki ne kysymykset ja ongelmatilanteet, joihin olet ajattelussasi jumiutunut ja joihin haluat palata myöhemmin.
Yksi toteuttamiskelpoinen toiminto voisi olla valmiiksi mietittyjen muistilistojen liittäminen eri tilanteisiin. Käyttäjä voisi ennen työhaastattelua kerrata tärkeänä pitämänsä asiat ja motivoida itseään muutenkin. Baarissa käyttäjä voisi palauttaa mieleen kymmenen kikkaa tehdä vaikutus haluamaansa sukupuoleen, tai vaikka johonkin tiettyyn henkilöön. Ohjeita ja muistutuksia voi keksiä mihin tilanteisiin vain, ja niitä voidaan kerrata, kunnes ne muuttuvat osaksi käyttäjää. Tällöin ohjeita ei enää tarvitse ylläpitää, tai niitä voi aina tarpeen mukaan päivittää, mikäli edistykselle on tarvetta.
Laitteeseen voi ladata tai itse profiloida meditointipaketin sopivan musiikin tai jopa videon kera. Suggestiot saadaan mukaan haluttaessa. Kaikki saadaan netistä vaivattomasti.
Sovelluksia tulisi pohtia enemmän. Liian moni mobiililaitteen oppimissovellus tai muu toimintaa helpottava sovellus on kuihtunut mielikuvituksen puutteeseen.
5. Muuta mukavaa ja mahdollisia sovelluksia (ei liity enää olennaisesti Pandoraan, vaan yleisemmin kannettavien älylaitteiden kehittymiseen)
Hyvin suunnitellun ohjelman avulla ihminen voisi oppia nopeasti tulemaan tietoiseksi ihmisten ilmeiden merkityksistä. Uskomaton taito, joka on viritetty huippuunsa Silvan Tomkinsin kaltaisilla ajatustenlukijoilla, on kohta arkipäivää. Ilmeiden tulkintaan löytyy yksityiskohtainen manuaali, josta on hyvä lähteä liikkeelle sovellusta kehitettäessä. Liikemiehillä sellainen taito olisi elintärkeä, tosin ihminen tulkitsee ilmeitä hyvin myös tiedostamattaan.
Pandorasta voisi tulla uudenlaisen poliittisen yhteisöllisyyden mahdollistava laite. Yksi minun visioista on se, että pian ihmiset antavat mandaatin eettisille, kestävää kehitystä tukeville järjestöille tehdä päätöksiä kuluttajan puolesta. Järjestöt päivittäisivät tietoa esimerkiksi niistä tuotteista, joita kannattaa juuri sillä hetkellä boikotoida tai suosia. Tällainen joukkokäyttäytyminen pakottaisi yritykset ottamaan huomioon kestävän kehityksen näkökulmat nopeasti. Parannuksia vaativa kierre jatkuisi luonnollisesti vapaan kilpailun periaatteella. Päivitetyn listan suosituksista saisi tilattua kätevästi Pandoralla. Eettinen järjestö pitäisi tietysti suosituksensa perustelut kaikkien nähtävillä ja kriittiselle keskustelulle alttiina. Joukon voimankäytölle keksii helposti lisää huikeita sovelluksia.
Pandoraan saa helposti luovuusohjelmia, esimerkiksi ongelmien mietintää helpottavia kysymyksiä, jotta ongelman tai vallitsevan käytännön voisi nähdä uudella tavalla.
Yksi sovellus voisi olla tentin aihepiirin kertausohjelma. Tämä projekti on ollut lähellä toteuttamista toisessa yhteydessä. Ohjelma on erittäin sopiva vallitsevaan koulukulttuuriin, mutta jossain määrin arveluttava ideaalisen oppimisen kannalta. Ohjelma sopii ainakin varhaiseen opiskeluvaiheeseen, missä rakennetaan perustaa. Sillä täytyyhän ensin osata muoto ennen kuin sen voi särkeä. Ohjelma sopii kielten sanastojen opiskeluun ja matematiikan opiskeluun, mutta aivan yhtä hyvin minkä tahansa aiheen opiskeluun tietyin varauksin.
Laitteeseen voi kehittää ohjelman, jolla voi kehittää omaa lukutaitoaan. Tällaisia sovelluksia on jo olemassa, joihin olen itsekin tutustunut. Potentiaalisia ohjelmia.
Laite on toisaalta silkkaa hulluutta, mutta tehokasta. Se riittää. Tehokkuus vie aina voiton kaikesta, tykkäsi tai ei. Mutta paluuta entiseen ei ole, kun askel on otettu.
Pandoran kehittämiseen liittyy joitain pohdinnan arvoisia ongelmia ja avoimia kysymyksiä:
Kaiken pakkaaminen pieneen tilaan. Internetin käytettävyyden ja sisällön kehittyessä, laitteiden ominaisuuksien pakkautuessa yhä pienempään tilaan, ja langattomien yhteyksien kehittyessä nämä ongelmat käsittääkseni katoavat.
Tietoturva. Henkilökohtaisten tietojen vuotaminen tai laitteen varastaminen.
Varmuuskopiointi. Pandorasta muodostuu niin henkilökohtainen, että tietojen ja asetusten menettäminen voi olla henkisesti todella raskasta. Se voi tuntua siltä kuin aivoista leikattaisiin pala pois.
Minän hallinnan mahdolliset ongelmat. Jos Pandorasta muodostuu ihmiselle elintärkeä laite elämänhallinnassa, tulee hän laitteesta riippuvaiseksi, eikä ulospääsyä ole. Laitteen käyttö saattaa myös tuoda esiin ongelmia, joita ei pystytä ennakoimaan. Pandora mahdollistaa ennennäkemättömän informaatioähkyn. Siinä saattaa helposti kadota tietty todellisuudentaju.
Käytettävyys. Uuden kirjoitustavan oppiminen ja laitteen käytön opettelu voi olla haastavaa, mutta niin on autolla ajaminenkin haastavaa. Esimerkiksi kirjoittamisen opettelu voisi tapahtua kalibroimalla sormenliikkeet henkilökohtaisesti, jota sitten hiottaisiin nopean palautekehän avulla (vrt. näppäimistö, joka on kaikille sama).
Post Scriptum
Mitä koulu enää on huomisen ihmiselle? Eipä juuri muuta kuin lihasäkkien opettamista toimimaan yhdessä toisia vahingoittamatta, kulkemaan jonossa, kuuntelemaan vanhempaansa, tekemään töitä omien taitojen parantamiseksi säännöllisesti ja mukautumaan yhteiskunnallisen elämän standardiin. Osittain nämäkin arvot alkavat olla perusteettomia. Nuoren ihmisen mielikuvitus on yhteiskunnan suuri voimavara.
Tulevaisuuden koulussa ihmiset edelleen opettelevat rauhallisuuteen ja säntillisyyteen. Tulevaisuuden koulussa on yhä sääntöjä ja turvaa, joista kasvetaan ulos kun siihen on valmis. Tulevaisuuden koulussa panostetaan valtavasti itsetuntemuksen kehittämiseen ja terveyteen. Tulevaisuuden koulussa kärsitään ja koetaan, käydään läpi inhimillisen elämän kirjo käyttäen mitä vilkkainta mielikuvitusta. Tulevaisuuden koulussa kohdataan niin omanikäisiä kuin nuorempia ja vanhempia ihmisiä, työssäkäyviä kaikilta aloilta, jotka ovat samalla viivalla, mutta vapaasti vertailtavissa tietoineen ja taitoineen. Tulevaisuuden koulussa ei ole totuuksia, eikä myöskään standardiarviointia. Tulevaisuuden koulussa ratkaisee osaaminen ja kyky perustella, joskus pelkkä tunne oikeassa olemisesta. Tulevaisuuden koulussa luodaan jokaiselle ihmiselle tavoitteita ja unelmia.
Olen kehitellyt teoriatasolla teknistä apuvälinettä ihmisen motivaation ylläpitämiseen sekä tietojen, taitojen ja itsetuntemuksen kehittämiseen. Tarvittava teknologinen valmius ja osaaminen lienee olemassa joitain sovelluksia lukuun ottamatta, joiden ratkaiseminen on yllättävän haastavaa. Pitäisi esimerkiksi kehitellä pienikokoinen mekaaninen sovellus nopeaan tekstin tuottamiseen. Kirjoittaminen on tehokas kommunikaation muoto ja seuraavat ajatuskehitelmät ovat pitkälti riippuvaisia tästä sovelluksesta. Kirjoitusnopeuden ja käytännöllisyyden tulisi olla samaa luokkaa kuin tietokoneen näppäimistöllä kirjoitettaessa. Ideoita voi lähteä etsimään mm. datahanskan kaltaisista teknologioista. Harrastelijakitaristina tiedän kyllä mihin kaikkeen sormet pystyvät. Mobiililaitteiden valmistajat ovat ilmeisesti painineet ongelman kanssa vuosikausia ja suoltaneet markkinoille ennustavaa tekstinsyöttöä (sinänsä nerokas keksintö) ja pienoiskirjoitusalustoja. Muitakin vaihtoehtoja on.
Laite, kutsutaan sitä nyt leikkisästi nimellä Pandora (syyn tulette vielä tajuamaan), on käyttäjälleen personoitu, toimintaa tukeva ja käyttäjää opettava muistin jatke. Laite on ensisijaisesti toimintaa tukeva aivokapasiteetin laajentaja nykypäivän vaatimuksiin. Laitteen avulla jokainen hetki muuttuu intensiiviseksi oppimiseksi. Arjen pitkälle automatisoituneiden rutiinien (ruoanlaitto, lenkkeily, pyöräily, autolla ajaminen, bussissa istuminen, yksinkertaiset työt, siivous, syöminen jne.) rinnalle tulee jatkuva uusien asioiden opiskelu. Kutsun tätä moniajoksi.
Laitteen on tarkoitus pitää yllä korkeaa motivaatiota. Pandora ei pelkästään tyydy muistuttamaan sinua niistä asioista, mitä olet aikonut tehdä, vaan tarpeen tullen palauttaa mieleen niitä syitä ja tuntemuksia, jotka motivoivat sinua alun perin. Se tapahtuu siten, että käyttäjä tallentaa tai linkittää laitteeseen kaikki käyttäjää suuresti motivoivat asiat sitä mukaa kuin niitä kohtaa. Yleispätevät motivaattorit ovat harvassa. Motivaattori voi olla musiikkikappale, tekstinpätkä, elokuvan kohtaus, muisto, nolon tilanteen rekonstruktio, psyykkaava puhetallenne, mikä vain. Lähestymistapa on yksinkertainen ja konservatiivinen, lähitulevaisuuden visiot motivaation hallinnassa ovat huikeammat.
Korkean motivaation ylläpitäminen ei ole ongelmallista. Ihmisen – ainakin tuhansien vuosien maanviljelykulttuurin kouliman – luontoon liittyy tärkeä ominaisuus: työstä nauttiminen. Jo muutaman päivän jälkeen lähes mikä tahansa työ tai toiminta alkaa tuottaa tyydytystä. Tällainen taipumus on evolutiivis-pragmaattisesti hyvin ymmärrettävää. Toiseksi, jos suurin osa mielenkiintoisista tehtävistä saadaan pysymään läsnä, ei niiden mielenkiintoisuudesta tarvitse erikseen muistuttaa. Motivaation kohottamista tarvitaan katkosten jälkeen, ylittämään se kuuluisa aloittamisen vaikeus.
Motivaatio useimmiten liittyy mahdollisuuksien tiedostamiseen, ja sen syvin olemus on ihmistenvälisissä suhteissa. Joku saattaa edelleen kysyä, että mihin sitä teknologiaa tarvitaan. Onhan meillä oppimiseen hienoja yhteisöllisiä menetelmiä, yhteistoiminnallista oppimista ja ongelmalähtöistä oppimista. Yhteistoiminnallisen oppimisen idea on kaunis ja käyttökelpoinen oikeissa olosuhteissa. Käytännössä yhteiseen tavoitteeseen sitoutuneista, tarpeeksi fiksuista ihmisistä on puutetta. Sellaisessa joukossa tyhmyys tiivistyy. Sokraattinen dialogi oppipoikamielessä se vasta kaunis idea onkin, mutta tähän ei ole resursseja. Kaikille ei riitä henkilökohtaista Sokratesta, joka osaisi vastata jokaiseen kysymykseen fiksusti. Sitäkin täytyy simuloida teknologian turvin. Aikamme yhteiskunta on eriytynyt osaamisessaan niin paljon, ettei osaavia ihmisiä yksinkertaisesti löydy tarpeeksi analogiselta tasolta. Internetin välityksellä osaavat ihmiset löytävät toisensa. Esimerkiksi blogimaailma alkaa muistuttaa todellista yhteisöllistä oppimista. Ja sellaista täytyykin suosia.
Entä ne tiedot ja taidot? Minä en usko, että tietoa tullaan siirtämään ihmiseltä toiselle kuin tietokoneohjelmaa. Eihän tietokoneohjelmassakaan siirry kuin ohjelman rakennusohje, koodi, ykkösien ja nollien sarja, sähköpulssit ja varsinaisessa ”tiedonsiirrossa” energiaa, esim. sähkömagneettista säteilyä, jonka aaltoliikkeeseen koodatun informaation tulkitsemiseen sekä lähettäjällä että vastaanottajalla on tarkat ohjeet. En usko myöskään mielen tai tiedon uploadaamiseen, joka tähän yhteyteen tiiviisti liittyy. Ongelma on ainakin (1) tiedon määrittelyssä (tieto nähdään aivoissa piilevänä materiaalisena ominaisuutena, joka näyttäytyy mielessä ”tosiasiana”, eikä niinkään toimintana, joka on kytkeytynyt ympäristöön), (2) aivon ja mielen identiteettiteorioissa (oletetaan että aivojen ja mielen välillä on vastaavuus, mutta ei oteta huomioon kytkeytymistä ympäristöön, josta seuraa se, että kahdesta identtisestä aivorakenteesta ei seuraa samanlaista mieltä tai ainakaan toimintaa, eli korkeintaan hetkellinen, epäkäytännöllinen illuusio) ja (3) identiteettiteorioista vedetyistä vääristä johtopäätöksistä (oletetaan, että jokaisen ihmisen aivot ovat samanlaiset, ja näin ollen voidaan paikantaa tietoa kenen tahansa aivoista ja soveltaa sitä tietoa luottaen vertailevaan menetelmään). Tosin kahden identtisen ihmisolennon, jotka synnytetään (teoreettisesti) samaan tilaan päällekkäin, aivon ja mielen identiteetti on tosiasia. Käytännössä sellainen on mahdotonta. Reaalielämässä toiminnasta muodostuu henkilökohtainen, kompleksinen kokonaisuus, jonka hallittavuus on verrattavissa tarkkaan sään ennustamiseen. (Tiedon ja toiminnan olemus kaipaisi syvällisemmän kirjoituksen.) Mutta ei hätää, on olemassa toinenkin vaihtoehto.
Ihmistä voidaan opettaa yksilöllisesti luomalla palautekehä. On olemassa lukuisia taitoja (minulle tieto ja taito ovat aika lailla synonyymeja), jossa palautekehä voidaan rakentaa todella tehokkaaksi. Jos tällaisia palautekehiä kehitellään intensiivisesti, en näe periaatteessa estettä sille, etteikö esimerkiksi kielen oppimista (rajatussa kontekstissa) voida nopeuttaa huikeasti. En osaa sanoa, kuinka ongelmallista on simuloida esimerkiksi taistelutaidon oppimista (huomaa, että ei ole olemassa universaalia taistelutaitoa joka pätee jokaiselle ihmistyypille ja jokaiseen tilanteeseen). Reaalinen simulointi antaisi kuitenkin mahdollisuuden nopeuttaa ja hallita oppimisprosessia huikeasti. Simuloinnissa voidaan poistaa reaalielämän hitaat jaksot sekä turhat toistot ja tuoda eteen aina sen hetkiseen osaamiseen parhaiten soveltuva tilanne, ideaalinen Vygotskyn lähikehityksen vyöhyke. Onnistuessaan hallittu simulointi moninkertaistaa oppimisen reaalielämän keskiarvotilanteisiin verrattuna, oman arvioni mukaan.
Takaisin maanpinnalle. Pandoran esiasteessa tyytyisin muutamaan yksinkertaiseen sovellukseen, joiden jo pelkästään uskon mylläävän oppimisen ja elämänhallinnan kenttää. Pandoran idea muutenkin on enemmän yhdistää elektronisia vempaimia yhteen pakettiin kuin luoda jotain ainutkertaista ihmelaitetta. Pandora on teknisesti älypuhelimen kaltainen laite. Laitteen hienous ei ole teknologiassa, vaan uudessa tavassa liittää kaikki ominaisuudet ihmisen toiminnan tueksi.
1. Kalenteri, tehtävälistat ja keskeneräisten tehtävien hallinta
Pandoran yksi etusivuista (laitteessa on pieni näyttö ja mahdollisesti projektori) on omistettu tehtävälistoille ja kalenterille. Samalla sivulla on keskeneräisten tehtävien hallintaan kehitetty ohjelma. Ideana on, että kaikki luonnostelmat, esim. kirjoitukset, ovat joka hetki vaivattomasti löydettävissä ja käytettävissä. Kirjoituksia voi täydentää sitä mukaa kuin ajatuksia tulee mieleen. Tavoite on tehdä muistivihko tarpeettomaksi. Tavoite on saada käyttökelpoiset ajatukset kerralla talteen ja edelleen hyödynnettäväksi sen sijaan, että ne hukkuisivat muistilappukasoihin tai unohdettujen tiedostojen syövereihin.
Laite muistuttaa esimerkiksi päivittäisestä omega3-annoksesta, d-vitamiinin saannista, ravinteikkaista kasviksista, marjoista ja ylipäänsä monipuolisesta ravinnosta, jota on hankala omaksua osaksi elämää ilman laitteen tukea. Laitteeseen ohjelmoidut päivittäiset rutiinit omaksutaan huomattavasti vaivattomammin kuin luottamalla omaan muistiin ja vakaisiin aikomuksiin. Rutiinit ajetaan sisään ja jätetään mahdollisesti pois käytöstä, kun niitä ei enää tarvita.
Napin painalluksen päässä ovat asiat, joita käyttäjä on suunnitellut tekevänsä. Aikomukset on kirjattu eri mielentilassa, ja on mahdollista, että juuri sillä hetkellä ei kiinnosta tehdä listan asioita. Silloin on aika motivoida itseä (ks. kohta 2.). On myös mahdollista, että on asettanut itselleen kohtuuttomia vaatimuksia. Tasapainon löytäminen on vain ajan kysymys.
2. Motivointi
Itseään motivoivat ”ankkurit” (nlp-termi) voidaan jaotella esimerkiksi aihepiirin mukaan. Henkilökohtaisen, toimivan motivaatiojärjestelmän pystyttäminen saattaa viedä viikkoja, jopa kuukausia, koska motivoivia ankkureita lisätään sitä mukaa, kun niitä itse kohtaa. Käytännön testaaminen tulee hiomaan yksityiskohtia sekä poikimaan uusia ratkaisuja. Ideana on ”kasvaa” laitteeseen sisälle. Hallitun motivoinnin ja tehtävälistojen avulla voidaan osaltaan pitää yllä haluttua arjen sosiaalista todellisuutta.
3. Personoitu internet
Netin personointi, niin kuin se nykyään tapahtuu auttavasti isojen tietokoneiden kanssa, kuuluu myös Pandoran toimintoihin. Pandoraan on suunniteltava helposti muokattava internet-aloitussivu (sellaisia on varmasti jo nyt olemassa), johon voi heitellä vaivattomasti kaikki itseä kiinnostavat linkit aihepiirin, hakusanojen, mielenkiintoisuusluokituksen jne. mukaan jaoteltuna. Idea on sama kuin internet-selaimen bookmarks-kansiossa, mutta linkkien tulee olla selkeästi näkyvillä ja helposti löydettävissä kulloiseenkin tarpeeseen.
Keskenjääneet mielenkiintoiset ja tärkeäksi luokitellut lukemiset, kuunnelmat tai mitkä vain avautuvat mielenkiintoisuusluokituksen perusteella, aina mielenkiintoisimmat ensin. Näin säädelty oppiminen on jatkuvaa virtausta, suurten kalojen haalimista sen sijaan, että surffattaisiin itselle merkityksettömillä tai vain vähän merkitsevillä sivuilla. Pitkällä tähtäimellä ei ole väliä sillä, missä järjestyksessä oppii asioita. Seinää ei kannata maalata pienellä pensselillä järjestelmällisesti tihrustaen, vaan suurella telalla huiskien. Yksityiskohdat hiotaan sitten lopuksi. Internet on täynnä käsittämättömän mielenkiintoisia kirjoituksia, joista ei ole tietoinen.
Joskus pääsee käsiksi hyviin kirjoituksiin, mutta jo huomenna on kadottanut sivuston ja oikean mielentilan. Päivä käynnistyy rutiineilla ja juuri rutiineihin on kiinnitettävä huomiota. Edellisen illan hienoista lukuhetkistä ja pohdinnoista huolimatta päivä alkaa iltalehtien lukemisella. Arki ei tue huippuelämyksiä, rutiinit käynnistävät päivän aina samalla tavalla mielentilaa myöten. Joskus tuntuu siltä, että se elokuva, missä mies on kirottu heräämään joka aamu samaan päivään muistamatta edellisestä päivästä mitään, ei ole kovin kaukana todellisuudesta. Tie mielenkiintoisten asioiden pariin tapahtuu liian usein sattuman oikusta.
Netin kautta tieto on aina käsillä, tietoa saadaan tarpeeseen tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä tosin edellyttää hakukoneiden, hallintatyökalujen ja sisältöjen kehitystä edelleen. Ennustan, että ”miten kannattaa toimia juuri tässä tilanteessa” -tyyppisiä sivustoja alkaa tupsahdella nettiin pilvin pimein mitä mielikuvituksellisimpiin tilanteisiin. Löytyy ohjeita auton konehuoneen tulkitsemiseen, erilaisten työtehtävien hoitoon, mihin vain.
Yhteisölliseen oppimiseen ja reaaliaikaiseen ihmisten vuorovaikutukseen ylipäänsä kehittynee uusia sovelluksia väistämättä, joista blogit, keskustelupalstat, verkko-oppimisympäristöt tai myspace-ympäristöt ovat alkusoittoa. Ympäristöön liitetyt virtuaaliset tagit saattavat osoittautua hedelmälliseksi sovellukseksi.
4. Moniajo
Yksi ehdottoman tärkeä valikko liittyy moniajoon, eli luppoajan ja yksinkertaisten toimien vapauttaman tietoisuuden hyväksikäyttöön oppimismielessä. Käyttäjä voi esimerkiksi ladata englanninkielisiä tiedekuunnelmia laitteeseen, jotka ovat aina valmiina jatkumaan siitä, mihin viimeksi jäi. Tältä osin periaate on sama kuin Ipodin kanssa.
Jos tekee mieli pohtia asioita töihin tepastellessa, on Pandoraan tallennettu sinua askarruttavien kysymysten lista, jota päivität tarpeen mukaan. Pandoraan on tallennettu kaikki ne kysymykset ja ongelmatilanteet, joihin olet ajattelussasi jumiutunut ja joihin haluat palata myöhemmin.
Yksi toteuttamiskelpoinen toiminto voisi olla valmiiksi mietittyjen muistilistojen liittäminen eri tilanteisiin. Käyttäjä voisi ennen työhaastattelua kerrata tärkeänä pitämänsä asiat ja motivoida itseään muutenkin. Baarissa käyttäjä voisi palauttaa mieleen kymmenen kikkaa tehdä vaikutus haluamaansa sukupuoleen, tai vaikka johonkin tiettyyn henkilöön. Ohjeita ja muistutuksia voi keksiä mihin tilanteisiin vain, ja niitä voidaan kerrata, kunnes ne muuttuvat osaksi käyttäjää. Tällöin ohjeita ei enää tarvitse ylläpitää, tai niitä voi aina tarpeen mukaan päivittää, mikäli edistykselle on tarvetta.
Laitteeseen voi ladata tai itse profiloida meditointipaketin sopivan musiikin tai jopa videon kera. Suggestiot saadaan mukaan haluttaessa. Kaikki saadaan netistä vaivattomasti.
Sovelluksia tulisi pohtia enemmän. Liian moni mobiililaitteen oppimissovellus tai muu toimintaa helpottava sovellus on kuihtunut mielikuvituksen puutteeseen.
5. Muuta mukavaa ja mahdollisia sovelluksia (ei liity enää olennaisesti Pandoraan, vaan yleisemmin kannettavien älylaitteiden kehittymiseen)
Hyvin suunnitellun ohjelman avulla ihminen voisi oppia nopeasti tulemaan tietoiseksi ihmisten ilmeiden merkityksistä. Uskomaton taito, joka on viritetty huippuunsa Silvan Tomkinsin kaltaisilla ajatustenlukijoilla, on kohta arkipäivää. Ilmeiden tulkintaan löytyy yksityiskohtainen manuaali, josta on hyvä lähteä liikkeelle sovellusta kehitettäessä. Liikemiehillä sellainen taito olisi elintärkeä, tosin ihminen tulkitsee ilmeitä hyvin myös tiedostamattaan.
Pandorasta voisi tulla uudenlaisen poliittisen yhteisöllisyyden mahdollistava laite. Yksi minun visioista on se, että pian ihmiset antavat mandaatin eettisille, kestävää kehitystä tukeville järjestöille tehdä päätöksiä kuluttajan puolesta. Järjestöt päivittäisivät tietoa esimerkiksi niistä tuotteista, joita kannattaa juuri sillä hetkellä boikotoida tai suosia. Tällainen joukkokäyttäytyminen pakottaisi yritykset ottamaan huomioon kestävän kehityksen näkökulmat nopeasti. Parannuksia vaativa kierre jatkuisi luonnollisesti vapaan kilpailun periaatteella. Päivitetyn listan suosituksista saisi tilattua kätevästi Pandoralla. Eettinen järjestö pitäisi tietysti suosituksensa perustelut kaikkien nähtävillä ja kriittiselle keskustelulle alttiina. Joukon voimankäytölle keksii helposti lisää huikeita sovelluksia.
Pandoraan saa helposti luovuusohjelmia, esimerkiksi ongelmien mietintää helpottavia kysymyksiä, jotta ongelman tai vallitsevan käytännön voisi nähdä uudella tavalla.
Yksi sovellus voisi olla tentin aihepiirin kertausohjelma. Tämä projekti on ollut lähellä toteuttamista toisessa yhteydessä. Ohjelma on erittäin sopiva vallitsevaan koulukulttuuriin, mutta jossain määrin arveluttava ideaalisen oppimisen kannalta. Ohjelma sopii ainakin varhaiseen opiskeluvaiheeseen, missä rakennetaan perustaa. Sillä täytyyhän ensin osata muoto ennen kuin sen voi särkeä. Ohjelma sopii kielten sanastojen opiskeluun ja matematiikan opiskeluun, mutta aivan yhtä hyvin minkä tahansa aiheen opiskeluun tietyin varauksin.
Laitteeseen voi kehittää ohjelman, jolla voi kehittää omaa lukutaitoaan. Tällaisia sovelluksia on jo olemassa, joihin olen itsekin tutustunut. Potentiaalisia ohjelmia.
Laite on toisaalta silkkaa hulluutta, mutta tehokasta. Se riittää. Tehokkuus vie aina voiton kaikesta, tykkäsi tai ei. Mutta paluuta entiseen ei ole, kun askel on otettu.
Pandoran kehittämiseen liittyy joitain pohdinnan arvoisia ongelmia ja avoimia kysymyksiä:
Kaiken pakkaaminen pieneen tilaan. Internetin käytettävyyden ja sisällön kehittyessä, laitteiden ominaisuuksien pakkautuessa yhä pienempään tilaan, ja langattomien yhteyksien kehittyessä nämä ongelmat käsittääkseni katoavat.
Tietoturva. Henkilökohtaisten tietojen vuotaminen tai laitteen varastaminen.
Varmuuskopiointi. Pandorasta muodostuu niin henkilökohtainen, että tietojen ja asetusten menettäminen voi olla henkisesti todella raskasta. Se voi tuntua siltä kuin aivoista leikattaisiin pala pois.
Minän hallinnan mahdolliset ongelmat. Jos Pandorasta muodostuu ihmiselle elintärkeä laite elämänhallinnassa, tulee hän laitteesta riippuvaiseksi, eikä ulospääsyä ole. Laitteen käyttö saattaa myös tuoda esiin ongelmia, joita ei pystytä ennakoimaan. Pandora mahdollistaa ennennäkemättömän informaatioähkyn. Siinä saattaa helposti kadota tietty todellisuudentaju.
Käytettävyys. Uuden kirjoitustavan oppiminen ja laitteen käytön opettelu voi olla haastavaa, mutta niin on autolla ajaminenkin haastavaa. Esimerkiksi kirjoittamisen opettelu voisi tapahtua kalibroimalla sormenliikkeet henkilökohtaisesti, jota sitten hiottaisiin nopean palautekehän avulla (vrt. näppäimistö, joka on kaikille sama).
Post Scriptum
Mitä koulu enää on huomisen ihmiselle? Eipä juuri muuta kuin lihasäkkien opettamista toimimaan yhdessä toisia vahingoittamatta, kulkemaan jonossa, kuuntelemaan vanhempaansa, tekemään töitä omien taitojen parantamiseksi säännöllisesti ja mukautumaan yhteiskunnallisen elämän standardiin. Osittain nämäkin arvot alkavat olla perusteettomia. Nuoren ihmisen mielikuvitus on yhteiskunnan suuri voimavara.
Tulevaisuuden koulussa ihmiset edelleen opettelevat rauhallisuuteen ja säntillisyyteen. Tulevaisuuden koulussa on yhä sääntöjä ja turvaa, joista kasvetaan ulos kun siihen on valmis. Tulevaisuuden koulussa panostetaan valtavasti itsetuntemuksen kehittämiseen ja terveyteen. Tulevaisuuden koulussa kärsitään ja koetaan, käydään läpi inhimillisen elämän kirjo käyttäen mitä vilkkainta mielikuvitusta. Tulevaisuuden koulussa kohdataan niin omanikäisiä kuin nuorempia ja vanhempia ihmisiä, työssäkäyviä kaikilta aloilta, jotka ovat samalla viivalla, mutta vapaasti vertailtavissa tietoineen ja taitoineen. Tulevaisuuden koulussa ei ole totuuksia, eikä myöskään standardiarviointia. Tulevaisuuden koulussa ratkaisee osaaminen ja kyky perustella, joskus pelkkä tunne oikeassa olemisesta. Tulevaisuuden koulussa luodaan jokaiselle ihmiselle tavoitteita ja unelmia.
posted by Larvanto at 17:44
5 Comments:
Minä en usko, että tietoa tullaan siirtämään ihmiseltä toiselle kuin tietokoneohjelmaa.
En ole tosiaan mikään transhumanisti, mutta minusta tässä ei ole mitään loogisesti mahdotonta.
Eihän tietokoneohjelmassakaan siirry kuin ohjelman rakennusohje, koodi, ykkösien ja nollien sarja, sähköpulssit ja varsinaisessa ”tiedonsiirrossa” energiaa, esim. sähkömagneettista säteilyä, jonka aaltoliikkeeseen koodatun informaation tulkitsemiseen sekä lähettäjällä että vastaanottajalla on tarkat ohjeet.
Mutta tämä riittää melkein minkä tahansa kuvaamiseen.
En usko myöskään mielen tai tiedon uploadaamiseen, joka tähän yhteyteen tiiviisti liittyy. Ongelma on ainakin (1) tiedon määrittelyssä (tieto nähdään aivoissa piilevänä materiaalisena ominaisuutena, joka näyttäytyy mielessä ”tosiasiana”, eikä niinkään toimintana, joka on kytkeytynyt ympäristöön),
Eikö toiminta joka kytkeytyy ympäristöön ole pitkälti analoginen tietokoneohjelman kanssa? Tietokoneohjelma reagoi (tulostaa) ympäristöön (syötteeseen). Ei ohjelmassakaan konteksti seuraa mukana. Sitä ei tarvita.
(2) aivon ja mielen identiteettiteorioissa (oletetaan että aivojen ja mielen välillä on vastaavuus, mutta ei oteta huomioon kytkeytymistä ympäristöön, josta seuraa se, että kahdesta identtisestä aivorakenteesta ei seuraa samanlaista mieltä tai ainakaan toimintaa, eli korkeintaan hetkellinen, epäkäytännöllinen illuusio) ja
Evoluution näkökulmasta vaikuttaisi epätodennäköiseltä, että ihmiselle olisi kehittynyt kovin erilaisia tapoja koodata muotoja (engl. pattern) aivoihin. Jotkut aivotutkijat epäilevät, että jopa visuaalinen ja auditiivinen informaatio olisi koodattu samalla tavalla päättelysäännöiksi.
(3) identiteettiteorioista vedetyistä vääristä johtopäätöksistä (oletetaan, että jokaisen ihmisen aivot ovat samanlaiset, ja näin ollen voidaan paikantaa tietoa kenen tahansa aivoista ja soveltaa sitä tietoa luottaen vertailevaan menetelmään). Tosin kahden identtisen ihmisolennon, jotka synnytetään (teoreettisesti) samaan tilaan päällekkäin, aivon ja mielen identiteetti on tosiasia. Käytännössä sellainen on mahdotonta.
Ei minusta ole edellytys, että aivojen olisi oltava fyysisesti samalla tavalla rakentuneet. Tietokoneohjelmiakin voidaan portata erilaisille laitealustoille. Riittää, että tiedetään miten kussakin aivossa on tietty muoto (pattern) koodattu. Se on joka tapauksessa välttämätöntä jos aivojen sisältö halutaan downloadata.
Hyvä. Arvasin, että tähän tartutaan. En haluaisi välttää vastuuta ja pakoilla sanomisiani, mutta oman ajatuskulkuni purkaminen olisi todella työlästä. En pysty yksityiskohtaiseen erittelyyn nyt.
En pidä ihmistä ja tietokonetta kovin mielekkäänä vertauksena. Ja olen sitä mieltä, että jos nämä mainitut säännöt (ehkä kolmoskohtaa lukuunottamatta, joka on vain huomautuksena eräästä ajattelutavasta) ohitetaan, emme puhu enää ihmisestä, vaan jostain laboratorioroboteista, joiden toimintoja - mitä ne ikinä lienevätkään ja mitä tarkoitusta varten - pystytään säätelemään hallitusti. Periaatteellisella tasolla, pienimmätkin yksityiskohdat huomioon ottaen, jokainen elämässä vastaan tuleva tilanne on ainutlaatuinen.
"Eikö toiminta joka kytkeytyy ympäristöön ole pitkälti analoginen tietokoneohjelman kanssa? Tietokoneohjelma reagoi (tulostaa) ympäristöön (syötteeseen). Ei ohjelmassakaan konteksti seuraa mukana. Sitä ei tarvita."
Tällä hetkellä ihminen on osa tietokoneen kontekstia. Tietokone on vain välikappale ihmisen toiminnassa. Tietokoneen "tieto" ja laskentakapasiteetti on ihmisen toimintaan kytkeytynyttä. (Vähän huonosti selitetty, en pysty nyt parempaan.)
"Evoluution näkökulmasta vaikuttaisi epätodennäköiseltä, että ihmiselle olisi kehittynyt kovin erilaisia tapoja koodata muotoja (engl. pattern) aivoihin."
Ihmisillä on hyvinkin samanlainen tapa koodata muotoja aivoihin, olen samaa mieltä. Aivoihin koodatut muodot ja päättelysäännöt (esim. lihasliikkeiden hallittujen sarjojen koodit) muodostuvat silti ainutlaatuisiksi henkilökohtaisiksi kokonaisuuksiksi suhteessa ihmisen ainutlaatuiseen kehoon, ympäristöön, satunnaisiin tekijöihin ja elämäntilanteisiin, jotka ovat johtaneet tyydyttäviin lopputuloksiin. Nämä elämäntilanteet ovat sikäli mielenkiintoisia, että ne ovat riippuvaisia myös toisten ihmisten tekemisistä! Väitän, että käytännössä tulevaisuuden superteknisellä "tiedonsiirrolla" ei saavuteta ihmiselämän kompleksisuutta, ainoastaan ikäviä yllätyksiä.
Voi olla että elän harhassa tämän käsitykseni suhteen. Ja sen käsityksen varassa joudun luultavasti elämään vielä pitkään, sillä käytännön sovelluksia ei ole näköpiirissä. Kiitos arvokkaista huomioista, joudun vielä palaamaan niihin.
Periaatteellisella tasolla, pienimmätkin yksityiskohdat huomioon ottaen, jokainen elämässä vastaan tuleva tilanne on ainutlaatuinen.
Juuri näin. Tunnistan edessäni olevan teemukin vaikka valaistus, mukin asento ja katselukulmani ovat käytännössä joka kerta erilaiset.
Ymmärsin vastauksesi niin, että tästä syystä ajattelet, ettei ihmisen toimintoja voida tunnistaa ja säädellä hallitusti.
En kuitenkaan pureksimatta niele tuota ajatusketjua. Eikö pikemminkin voisi ajatella, että tuo joustavuus on juuri todiste siitä, että toimia voi tunnistaa ja säädellä hallitusti?
Pystyn tunnistamaan teekuppeja suhteellisen suurella todennäköisyydellä. (Ei tietenkään koskaan sataprosenttisen varmasti). Jos aivojen koodaustapa on ihmisillä universaali sekä jos ja kun joskus ymmärrämme, miten teekupin tunnistus aivoissa tapahtuu, voimme kai palauttaa kenen tahansa aivojen toiminnan teekuppi-abstraktiotasolle.
Hallinta tehtäisiin tällä tasolla, ei yksittäisten tietosirpaleiden tasolla. Ei kukaan ohjelmoi enää tietokoneen konekielelläkään. Se on turhan hidasta ja riippuvaista tietokonelaitteistosta.
En usko kenenkään kuvittelevan, että ihminen olisi täsmälleen samanlainen kuin tietokone. Aivot osaavat hahmontunnistuksen paljon paremin kuin tietokoneet. Rakenne on siis toisenlainen.
Tietokoneessa on kuitenkin myös paljon samaa. Matalimmalla tasolla tieto on väistämättä koodattu jotenkin biokemiallisesti. Tästä olet kai samaa mieltä? Veikkaan tämän koodaustavan olen ihmisillä universaali.
En kuitenkaan ymmärrä miksi tietokone-analogiaa vierastetaan niin paljon. Windows on elävä esimerkki siitä, että vaikka matalimmalla tasolla toiminta on tarkasti määriteltyä ja jopa peräkkäistä (tietokonene moniajo on vain käyttöjärjestelmän luoma illuusio), lopputulos voi olla kaoottinen.
Haluaisin siis tietää, mikä on mielestäsi ihmisen ja tietokoneen fundamentaalinen ero?
Ihmisillä on hyvinkin samanlainen tapa koodata muotoja aivoihin, olen samaa mieltä. Aivoihin koodatut muodot ja päättelysäännöt (esim. lihasliikkeiden hallittujen sarjojen koodit) muodostuvat silti ainutlaatuisiksi henkilökohtaisiksi kokonaisuuksiksi suhteessa ihmisen ainutlaatuiseen kehoon, ympäristöön, satunnaisiin tekijöihin ja elämäntilanteisiin, jotka ovat johtaneet tyydyttäviin lopputuloksiin.
Toki, mutta kuten yllä totesit, jokainen henkilö joutuu jatkuvasti uusiin tilanteisiin. Siksi aivojen "säännöstön" on oltava niin joustavia, että ne luultavasti toimisivat myös toisen ihmisen kropassa.
Kyllähän vammautunut ihminenkin kykenee kompensoimaan puutettaan. Ihminenhän pystyy aika joustavasti muuttamaan minän rajat, eihän ihminen koskaan ajattele itseään pelkiksi aivoiksi. Esimerkiksi autoa ajavan sanasto ja käytös paljastavat, että ihmisen minä on laajentunut käsittämään koko auton.
Veikkaan, että me kaikki suomalaiset joudumme oppimaan paljolti samanlaiset toimintaperiaatteet vaikka yksittäiset tapaukset voivatkin poiketa merkittävästi.
Tietysti jos aivoni kopioitaisiin jollekin afrikkalaiselle kylässä asuvalle, sopeutuminen voi olla vaikeaa. Mutta ei se ollut helppoa minullekaan vaikka oli tulkki mukana.
Jonkinlainen kulttuurishokin kaltainen vaihe olisi varmaankin välttämätön. Mutta aika pian aivot kykenisivät kompensoimaan kehojen erot.
Mahdollisesti ylitsepääsemättömiäkin ongelmia voisi syntyä esimerkiksi muiden ihmisten suhtautumisen muutoksesta. Kuvittele mitä tapahtuisi, jos kauniissa kehossa treenatut aivot joutuisivat rumaan kehoon.
”Tietokoneessa on kuitenkin myös paljon samaa. Matalimmalla tasolla tieto on väistämättä koodattu jotenkin biokemiallisesti. Tästä olet kai samaa mieltä? Veikkaan tämän koodaustavan olevan ihmisillä universaali.”
Mitä on siis se tieto, joka on koodattu biokemiallisesti? Se on osa laajempaa toimintaa. Hahmontunnistus ja ennustaminen ovat, kuten Jeff Hawkinsin hienon teorian avulla näemme, olennainen osa ihmisen toimintaa, mutta todellakin vain osa kokonaisuudesta. Ja kuka on toimija? Ihminen, jonka toiminta, ajatusmallit mukaan lukien, on rakentunut historiallisesti. Geneettisistä ja elämänhistoriallisista tosiasioista on seurausta myös ihmisten erilaiset oppimistyylit. Varhaiset ihmiskehon palkitsemat toimintamallit luovat perustan ja suunnan myöhemmälle toiminnalle. Biokemiallisella tasolla se tarkoittaa sitä, että sellaiset kytkökset vahvistuvat, jotka johtavat toivottuun lopputulokseen. Aivojen plastisuus mahdollistaa hyvin poikkeavan sisäisen rakenteen muodostumisen, mikä on tullut selväksi esimerkiksi vasenkätisille ihmisille tai kaikenmaailman ”vesipäille”. Ihmisen biokemiallinen koodaus on myös taloudellista, hyvin pakattua, eli jokin ohjelma on yhtäaikaisesti osa toisia ohjelmia. Assosiaatioverkosto on valtava. Käsitän, että pienikin sörkkiminen horjuttaisi ihmisen toimintaa laajemmassa mittakaavassa.
Huolimatta jokaisen ihmisen aivojen erilaisuudesta, on toiminta, tai vanhan mallin ”tietäminen”, samankaltaista toisten ihmisten kanssa. Syntyy illuusio siitä, että ihmiset todella jakaisivat jotain yhteistä tietoa. Filosofisestikin on yritetty todistaa, että ihmisillä täytyy olla yhteistä tietoa, jaettua todellisuutta, koska muuten ihmiset eivät voi ymmärtää toisiaan. Ja kaikkihan tietävät, että ihmiset ymmärtävät toisiaan. Tämä virheellinen päätelmä, jonka seuraavaksi selitän, ruokkii vaarallisia ajatuksia. Yksi niistä ajatuksista on se, että ihmisen aivoissa täytyy olla tarkka vastaavuus mielen sisältöjen kanssa.
Yhteinen toiminta on avainkäsite. Ihmiset kuvittelevat ymmärtävänsä toisiansa silloin, kun he saavuttavat keinolla millä hyvänsä kaikkia toimijoita tyydyttävää toimintaa, ennustettavaa toimintaa, jossa tavoite saavutetaan mahdollisimman tehokkaasti. Ihmiset voivat puhua autosta, vaikka jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen mielikuva auton käsitteestä. Auton voi liittää muihin mielikuviin, jolloin muodostuu tarina. Kuulijat rakentavat mielessänsä tarinaa. Nyt he kuvittelevat ymmärtävänsä toisiansa, kun kaikilla on kirkkaana mielessä, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Eli esimerkiksi ajaa auto Kemintien Essolle. Tieteelliset totuudet ovat samanlaisia tarinoita, joiden todentaminen tapahtuu toimimalla karkeiden sääntöjen mukaan. Keksipurkin voi ottaa hyllyltä loputtomalla määrällä erilaisia toimintasarjoja, joihin jokaiseen kytkeytyy ympäristö apuvälineineen. Jokaiselle ihmiselle muodostuu omanlainen, juuri itselle sopiva toimintarepertuaari keksipurkin ottamiseksi hyllyltä. Nuorelle, pitkälle, laihalle miehelle ei kannata koodata paksun, vanhan naisen toimintarepertuaaria. Pitkä ja laiha ihminen kompastuisi jalkoihinsa heti kättelyssä, koska aivoista tulisi käskytystä, joka on mukautettu paksun naisen aivan erilaiseen vartaloon. Käskyt tulisivat liian nopeasti, jalat nousisivat liian korkealle jne. Entä kannattaako jalattomalle ihmiselle siirtää universaali keksipurkin ottaminen hyllyltä -meemi? No ei kannata, koska universaalimeemiä ei ole olemassa.
Ennen kaikkea näistä syistä johtuen – muista, erityisesti teknisistä, ongelmista puhumattakaan – minulla on suuri epäilys tiedon siirtämisen mahdollisuudesta ihmiseltä toiselle. Joiltain osin se periaatteessa ehkä onnistuu, varsinkin jos esiohjelmoidaan jokin toimintapaketti, joka sitten hiotaan käytännössä sulavaksi. Tällöin kyse on osittaisesta tiedon siirtämisestä, ja ehkä tästä löytyy jonkinlainen kompromissi näkemystemme välillä. Itse en usko mihinkään käytännön sovelluksiin, mutta sillä ei ole tietenkään mitään merkitystä.
Vieläkin syvällisempi näkemys tiedon luonteesta vaatii enemmän aikaa ja paljon tekstiä esimerkkeineen.
”Tunnistan edessäni olevan teemukin vaikka valaistus, mukin asento ja katselukulmani ovat käytännössä joka kerta erilaiset.”
Kyseessä on siis pelkkä tunnistusvaihe. Hawkins kirjoitti upeasti esitystapainvarianteista tässä yhteydessä. Tietty suhde pysyy samana katselukulmasta riippumatta, lausekkeen ydin pysyy muuttumattomana, ainoastaan kertoimet vaihtuvat. (Kiitos taannoisesta lukuvinkistä, kirjan lukeminen on vielä kesken.)
Mutta tätäkään en voi kelpuuttaa ohi määrittelemieni ongelmakohtien, siis periaatteellisella tasolla ja hiuksia halkoen, vaikka uskon tässä ihmisten samankaltaisuuteen huomattavasti enemmän kuin toimintamallien muotoutumisessa yleisemmin.
Teemuki hahmontunnistusmielessä on ihmisen ymmärryksen säätämä ja rajaama objekti. Vauvalle teemukia ei ole olemassa kun hän teemukiin ensimmäistä kertaa katseensa ohjaa. Teemuki on jäsentymätön, epämääräinen möykky, joka kyllä erottuu jonakin, kiitos ihmisen tietyn valmiuden hahmottaa mm. valon eri aallonpituuksia. Teemukilla voi tehdä paljon eri asioita, esimerkiksi käyttää sitä heittoaseena. On sopimuksenvaraista ja käytäntöön sidottua, että teemukiksi kutsutaan kaikkia niitä hyvin erilaisia energiakeskittymiä, joilla on kyky pitää lämmintä nestettä paikallaan ja suuhun vietäväksi maapallon olosuhteissa. Kiinalaisen käsitys teemukista ja sen käyttötarkoituksista poikkeaa inuitin tai avaruusasemalla, painottomassa tilassa eläneen taikonautin ”teemukin” hahmontunnistuksesta. Sokean ihmisen teemukissa on piirteitä, joista hyvin näkevä ihminen ei ole tietoinen. Teemukiksi voi kutsua vaikka puhallettavaa muovikourua, sillä ratkaisevaa on teemukin funktio. Teemukin tunnistus on siis osa toimintaa.
Rakenteelliset erot, joita pienessä määrin kaikilla ihmisillä on, tekee hahmottamisesta erilaista. Värisokealle ei kelpaa siirrettäväksi normaalisti näkevän hahmottamisjärjestelmä. Huonosti näkevällä ihmisellä hahmottaminen saattaa painottua enemmän esimerkiksi värien tunnistamiseen ja tähän kytkeytyvään päättelytietoon. Sama pätee muihinkin aisteihin.
Eroja on, mitä sitten? Voimmehan silti siirtää tietoa ihmisestä toiseen, varsinkin jos tiedon siirrossa otetaan huomioon olosuhteet ja ihmiskehon samankaltaisuus. Eli ei siirretä sitä tietoa vanhalta muorilta nuorelle pojalle. Vai syntyykö ongelma sittenkin? Eikö eroja löydy todellakin pienessä mittakaavassa yhtä lailla? Eikö yksikin aivopieru voi olla kohtalokas?
”Toki, mutta kuten yllä totesit, jokainen henkilö joutuu jatkuvasti uusiin tilanteisiin. Siksi aivojen "säännöstön" on oltava niin joustavia, että ne luultavasti toimisivat myös toisen ihmisen kropassa.”
Yritin todistella, että näin ei tapahdu, koska ihmiskehot ovat erilaisia, ihmisaivojen rakennetta ainakaan kaikilta osin ei voi uskoakseni muokata sotkematta samalla koko järjestelmää, ihmisen aivot muotoutuvat erilaisiksi ja rakentuvat aikaisemmin opitun päälle jne.
”Haluaisin siis tietää, mikä on mielestäsi ihmisen ja tietokoneen fundamentaalinen ero?”
Toiminta. Ihminen on myös joustamaton verrattuna tietokoneeseen. Neuroverkon siirtäminen ei tapahdu ihmisillä niin kätevästi kuin se tapahtuu tietokoneilla, jossa neuroverkko on itsenäinen ohjelma siinä missä muutkin stabiilimmat algoritmit.
”Mahdollisesti ylitsepääsemättömiäkin ongelmia voisi syntyä esimerkiksi muiden ihmisten suhtautumisen muutoksesta. Kuvittele mitä tapahtuisi, jos kauniissa kehossa treenatut aivot joutuisivat rumaan kehoon.”
Heheh. Tällaisten kömmähdysten välttäminen vaatii tietysti hyvää insinööritaitoa. Periaatteessa näen mahdollisuuden yli-inhimilliseen insinööritaitoon, jossa haluttuja toimintoja suunnitellaan yksilökohtaisesti, jonka jälkeen superteknologiaan nojaava aivomuuntaja tekee likaisen työn tavalla, joka on tämän päivän ihmiselle täysin käsittämätöntä. Onko tällöin enää mielekästä puhua tiedon siirtämisestä?
Keskustelun lähtökohta oli tiedon siirtämisen mahdollisuus, se, että jollekin ihmiselle siirretään yksittäisiä taitoja. Kokonaisten aivojen siirtämistä en tarkoittanut, vaikka kyllä sekin tähän aiheeseen liittyy. Itse sijoittaisin rahani ihmiskehon opettamiseen palautekehien avulla kuin tiedonsiirtotekniikan tutkimukseen.
Näkemykseni ymmärtämiseksi voi olla hyödyllistä tutustua esimerkiksi Oulun yliopiston psykologian professorin, Timo Järvilehdon, kirjoituksiin. Olenpa kai saanut häneltä ihan suoranaisia vaikutteitakin, vaikka en missään tapauksessa uskalla liittää meidän ajatteluamme enempää yhteen. Henkilökohtaisen palautteen perusteella tiedän kuitenkin, että emme liiku aivan eri vesillä tietyissä asioissa. Minun näkemyksiä kritisoimalla ei voi kritisoida Timon näkemyksiä. Sama pätee toiseen suuntaan.
Aineistoa saatavilla:
Esim:
http://wwwedu.oulu.fi/homepage/tjarvile/mach.htm
Enemmän artikkeleita:
http://cc.oulu.fi/~tjarvile/artikk.htm
Post a Comment
<< Home