Kirjasto rules

Harvoin tulee luettua hyviä tekstejä niin paljon ja niin intensiivisesti kuin palautusta edeltävänä päivänä. Maksetut ja saadut kirjat ne vaan jämähtävät hyllyyn odottamaan vuoroa. Asioilla on aina yllättävät kääntöpuolensa.

Ryhmän lumo

Kuulua ryhmään on kaikki kaikessa. Ryhmän vetovoima on yksi perustavimmista biologisesti määräytyvistä yllykkeistä.

Miten tutkia ilmiötä? Miten todentaa asia, joka on niin ilmiselvää?

Laitan kolehdin pystyyn ajatuksille ja tieteellisille artikkeleille aiheesta. Tarvitsen sitä itsekin tutkimuksessani.

Pieni ajatusketju

Minä alan olla todella sitä mieltä, että koe/tenttimiskäytännöstä tulisi pyrkiä eroon koko koulujärjestelmässä, aina alaluokista yliopistoon asti. Eikä pelkästään tenttimisestä, vaan kaikesta standardiarvioimisesta ylipäänsä. Minä uskon itsearviointiin, kommunikaatioon ja käytäntöön. Ihmiset kyllä huomaavat ja oppivat itsestään, mikä toimii ja mikä ei toimi. Eivät oppilaat tarvitse ketään sanomaan työn päätteeksi, että väärinhän se meni, vaan he tarvitsevat tukea ja perusteluja. Sama pätee niin matematiikkaan kuin naurun sosiologiaan.

Tämä ennen kaikkea motivaation lisäämiseksi, joustavuuden lisäämiseksi ja yksinkertaisesti sen vuoksi, että kukaan ei oikeasti pysty arvioimaan ihmisen osaamista useimmilla oppialoilla. Huono arviointi ja standardointi johtavat siihen, että aletaan mitata vääriä asioita. Tällöin ei mitata enää osaamista, vaan jotain muuta.

Mitä uudenlainen järjestely tarvitsee toimiakseen? Se tarvitsee kohtaamispaikan, jossa on pääsy tiedon lähteisiin, jossa ajatuksia voi vaihtaa vapaasti, paikan jossa työn tuloksia voidaan vertailla keskenään. Lisäksi se tarvitsee yksilöitä, jotka omalla esimerkillään näyttävät suuntaa. Niin kuin esteettinen elämyskin on useimmiten sitä, että ihminen ihastuu taiteilijan kyvyistä, ei taideteoksesta sinänsä. (Esteettisen elämyksen evoluutiopsykologiasta ja muista keskeisistä asioista kirjoitan enemmän ehkä myöhemmin.) Se tarvitsee ihmisiä, jotka auttavat oppilaita asettamaan tavoitteita. Se tarvitsee ihmisiä, jotka opastavat oppilaita yhä kasvavaan itsetuntemukseen, kysymään tärkeitä asioita, havainnoimaan uudella tavalla ja arvostamaan arkisia asioita.

Suurimmat motivaation lähteet löytyvät arkisista tilanteista. Tehdään yhdessä asioita, autetaan toisia ihmisiä, kilpaillaan paremmuudesta, tehdään vaikutus toiseen sukupuoleen, syödään nälkään, liittoudutaan, juonitellaan jne.

Utopiaa. Olisihan se mahdollista, mutta. Liian paljon asioita, joiden tarvitsisi olla toisin.

Iltaa

En yleensä kirjoita yksityiselämästäni, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Yksityiselämä sinänsä ei kiinnosta ketään. Siitä tulee kiinnostava vasta muiden tekojen ja ajatusten yhteydessä. Yksityiselämästä kirjoittaminen on myös perusteltua, jos lukijoina ovat tutut ihmiset, jotka haluavat tietää mitä tänne Ouluun kuuluu. Yleisesti ottaen linjani on edelleen se, että kirjoitukset pyrkivät käsittelemään jotain sellaista, mihin en ole törmännyt muualla, että kirjoituksessa olisi edes jotain uutta näkökulmaa.

Istun olohuoneessa läppärin ääressä keskellä yötä. Töissä on ollut yövuoroja, joten unirytmini on mitä on. Koira torkahti jalkojen juureen, jalkapöytä tyynynä. Vielä eilen se odotti kauniimpaa puoliskoani eteisessä, turhaan. Kasvatusäiti palaa vasta huomenna Helsingistä. Juoksut ovat tehneet koirasta hellyydenkipeän. Sama vaikutus on nähtävissä ihmisillä. Raskauden aikana suositaan ennen kaikkea sukulaisten turvaa.

E-pillereiden avulla saadaan aikaan raskauden kaltainen tila. On mahdollista, että e-pillereitä käyttävät naiset paria valitessaan suosivat miestä, jonka immuunijärjestelmästä vastaavat geenit ovat samankaltaiset hänen kanssaan, kun normaalisti tapahtuu päinvastoin. Hikisten paitojen nuuhkimistestit puoltavat oletusta, että parinvalinta voi näin häiriytyä. Samankaltaisten mhc-geenien omaavien vanhempien jälkeläiset saavat taas huonommat eväät terveellistä elämää varten. Onko hälyttävästi lisääntyneillä allergioilla ja astmalla yhteyttä mahdollisesti häiriintyneeseen parinvalintaan? Entä avioeroihin? Kysyn vaan. Joku tietävämpi voisi kertoa, olenko aivan hakoteillä.

Kävin yökävelyllä koiran kanssa. Vähäisetkin lumet sulavat kovaa vauhtia. Tiet ovat jäisiä ja vetisiä. Koiran tassut sutivat tyhjää, pelkäsin hieman sen puolesta. Itse osaan kyllä kaatua turvallisesti. Olen myös oppinut kävelemään kohtalaisen äänettömästi. Ennen kuin asuntokompleksiamme ympäröivät metsät kaadettiin uusien talojen tieltä, törmäsimme jäniksiin tai rusakoihin, kumpia lienevätkään, harva se ilta. Nyt en ole nähnyt heitä kuukausiin. Sääli, sillä Peppikin tykkäsi nuuskia tuoreita tassunjälkiä kovasti.

Ilmasto muuttuu. Pohjoinen Suomi on tänä talvena ollut synkkä paikka. Turistejakaan ei naurattanut Rovaniemellä. Jotkut lapset kuvittelivat lumen ja heittelivät toisiaan rapavedellä. Pimeyttä päivästä toiseen. Viime päivien uutisointi ilmastonmuutoksesta on ollut outoa. On puhuttu kuinka Suomi hyötyy ilmastonmuutoksesta. En ole vihainen, enää. Olen surullinen. Ihmiset eivät tiedä mitä tekevät. Olen itsekin jonkinsortin tietäväinen ympäristöasioissa. Oulun yliopisto on painottunut ympäristöasioihin ja sen olen saanut huomata. Ympäristökasvatuksen opintojen lisäksi on tullut käytyä kurssitolkulla ympäristöfilosofiaa, ympäristösosiologiaa ja jopa ympäristön ja eliön suhdetta tarkastelevaa psykologiaa. Ympäristönäkökulmaa tuputetaan joka paikassa. Kaikki tapaamani ympäristöasiantuntijat ovat vaipuneet pessimismiin. He elävät syvälle kätketystä katkeruudesta, mutta tosiasiat muistaessaan vaipuvat toivottomuuteen. Joillakin epätoivo ja kyvyttömyys saada muutosta aikaan saavat luentoihin äärimmäisen sarkastisen sävyn.

Tieteiden on palattava yhteen, asioita on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti. Fysiikkaa runoilijoille, historiaa insinööreille, sosiologiaa taloustieteilijöille, psykologiaa matemaatikoille jne. Historian suuret nimet, varsinkin filosofit tai muut ihmistieteilijät, ovat olleet lähes poikkeuksetta monialaisia taitureita. Uskon tietoon, tietämiseen ja ihmisten viisastumiseen mahdollisuutena saada aikaan muutos kestävämpään elämäntapaan. Olennaista on kysyä, kuinka ihmiset saadaan tietoiseksi asioista laajassa perspektiivissä? Kuinka ihmiset saadaan tietoiseksi hyvästä ravinnosta? Kuinka työssäkäyviin, lapsiin ja asuntovelkaan sitoutuneisiin ihmisiin saadaan vielä yhteys? Miten tavoittaa vanhan polven työläinen? Miten ihmiset saadaan kykeneväisiksi osallistumaan mielipiteiden vaihtoon kaikilla elämänaloilla. Eli miten saada ihmiset oppimaan tehokkaammin.

Yksittäisten oivallusten esittelemiset ovat pisaroita valtameressä. Ihmiset lukevat, oppivat ja muuttuvat, lopulta unohtavat ja palaavat takaisin tilaan, jota arkinen ympäristö pitää yllä. Edistys on hidasta ja suuria vaikuttajia ovat vain he, joilla on valtaa arkielämää määritteleviin rakenteisiin. Kuinka saada vallankahvaan muitakin kuin niitä kuuluisia ahneen sukupolven edustajia, jotka 70 prosentin enemmistöllä istuvat naaman päällä?

Jos haluaa vaikuttaa, on käytettävä resursseja sen pohtimiseen, miten sosiaalista todellisuutta pidetään yllä. Siihen, kuinka kaikki teot voisivat olla suhteutettu parhaaseen mahdolliseen tietoon joka hetki. Tällä hetkellä ihmiset tietävät asioita, tiedostamatta tai ainoastaan tietyissä tilanteissa, ja toimivat arkitietoisuuden pohjalta, eli hyvin vähäiseen tietoon tukeutuen. Olemassa oleva tiedonsosiologia ei ole ratkaisu mihinkään, vaikka saa sieltäkin vinkkejä ilmiön pohdintaan. Teknologian hyödyntäminen on olennaista, mutta ilman ymmärrystä ihmisen olemuksesta ja suhteesta ympäristöön, toimivia sovelluksia ei synny.

Olen päivä päivältä vakuuttuneempi erityisen arkitietoisuuden olemassaolosta. Se toimii kahden–kolmen viikon aikajänteellä ja on vahvasti riippuvainen ympäristön virikkeistä. Asiat saavat arkitietoisuuden ymmärtämisen myötä aivan uuden käänteen niin sodankäynnin psykologiassa, elämäntapamuutoksissa, ihmissuhteissa kuin ympäristötietoisuudessakin. Lisää tästä aiheesta taas joku päivä.

Tulimme kävelyltä takaisin ja asetuin uudestaan läppärin taakse. Lahkeestani tipahti kivi, koira otti sen suuhun. Minä yritin valistaa koiraa, että kiviä ei saa syödä. En huomannut, että Peppi oli pudottanut sen suusta hetki sitten. Tietenkin, kuka nyt kiviä söisi. Yritän kaivaa kiveä suusta, kunnes huomaan että se onkin matolla. Peppi suuttuu minulle, koska käyttäydyn typerästi. Ensin se murisee eikä kuuntele minun hyssytyksiä. Sitten se haukahtaa pari kertaa nuoren koiran uhmalla, kuin puolustaakseen oikeuksiaan. Hyssyttelyt vain yllyttävät Peppiä haukkumaan lisää. Uhmahaukkuminen muuttuu leikiksi, häntä heiluu tutulla korkeudella ja voimakkuudella, etuosa kehosta laskeutuu alas ja peppu jää pystyyn. Ota kiinni jos saat. Tassut nytkähtelevät eri suuntiin Pepin yrittäessä hämätä seuraavaa liikkua. Hämäyksellä Peppi yrittää saada minut reagoimaan. Se yrittää siten etsiä pakoreittiä. Koska kello on kolme yöllä ja naapurit eivät tykkää koiran haukkumisesta, syntyy takaa-ajo.

Eläinten tietoisuuden kieltäminen on yksi niistä pienistä asioista, joilla on ollut valtavia seurauksia kaikkeen. Ihmisen suhde luontoon on toinen hyvä esimerkki. Peppi osoittaa välillä selkeitä merkkejä siitä, että hän pystyy asettumaan myös ihmisen asemaan. Peppi osaa valehdella, hämätä, näytellä. Leikki on myös eräänlaista toisen todellisuuden tilan varassa olemista, silloin niskasta pureminen on sallittua.

Peppi nuuskii maata ja tallustelee muina miehinä ohi lelusta, jota vartioin. Yhtäkkiä se hyökkää lelua kohti, kuvitellen kai etten olisi selvillä sen strategiasta. Vastaavanlaisia esimerkkejä on kymmeniä, jotka olisi pitänyt kirjata ylös ja jopa videoida. Mutta harvoja asiantuntijoita enää tarvitseekaan vakuutella muiden eläinten mielen kyvyistä. Yksi klassinen esimerkki on eläinten moraalitaju. Koira voi isännän poissa ollessaan jättää tekemättä mieliteon, jos se on kielletty. Syistä, miksi koira näin tekee tai että tunteeko koira häpeää, jos isäntä toruu sitä kielletystä teosta tai vaikka ilman syytä, on kinasteltu paljon. Minun mielestä hyvin perustellut väitteet, joilla kiistetään moraalitaju, ei osoita muuta kuin sen, että ehkä se onkin ihminen, jonka moraalitaju on ymmärretty väärin. Kielikään ei erota ihmistä muista eläimistä. Jopa naurua esiintyy nisäkkäillä aina hiiriin asti. Mutta kaikkeen eivät eläimet pysty.

Nälkä. Juon vihreää teetä ja syön rypäleitä. Teen terveysvaikutuksista puhutaan paljon. Uskon, että sen tärkein merkitys on kuitenkin historiallinen. Terveellisintä teessä on se, että se on kuumaa. Veden keittäminen tuhosi tehokkaasti haitallisia mikro-organismeja ja vähensi ennen kaikkea suolistotulehduksia. Euroopassa saman asian ajoi käyminen. Olutta ja viiniä juotiin ensisijaisesti juuri siksi, että se oli turvallista. Suomessa piimä eli hapan maito paransi myös säilyvyyttä huomattavasti. Nykyään kloori ja otsoni puhdistavat juomavetemme.

Ravinto on tärkeä asia. Ravinnosta tietäminen on henkilökohtaisesti huipputärkeää ja kansantaloudellisesti ratkaisevan tärkeää. Olen viettänyt viimeiset pari viikkoa pienellä kalorimäärällä. Pari kiloa on luultavasti jo lähtenyt ja toiset pari kiloa voisi vielä siivuttaa. En ollut elänyt niin terveellisesti kuin olin kuvitellut. Huomaamatta ruokavalioon oli hiipinyt vuosien mittaan jos jonkinmoista ylimääräistä, pahimpana tekijänä pitsat, kebabit ja hampurilaiset. Liikuntakin oli jäänyt aika vähälle viimeisen vuoden aikana. Verenpainehan siinä helposti nousee, jos on vähänkään perinnöllistä alttiutta sellaiseen.

Jo kahdessa viikossa voi tapahtua ihmeitä. Päivittäiset lenkkeilyt, säkin pieksäminen ja ruokavalion tarkistaminen tekee hyvää. Keskittymiskyky on parantunut. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja on tullut popsittua tuplamäärä aiempaan verrattuna. Omenoita, banaaneja, kiivejä, mandariineja, avokadoa, viinirypäleitä, pähkinöitä, tomaatteja, paprikoita, sipulia, valkosipulia, soijaa, herneitä, vihreitä papuja, punajuurta, salaattia, porkkanoita, perunaa, kurkkua, puolukoita ja viinimarjoja on tullut syötyä kahden viikon aikana reippaasti. Lohta, tonnikalaa, kanaa ja kalkkunaa kyytipoikana. Jossain määrin tummaa pastaa, täysjyväleipää, kananmunia ja muutamia vehnäisempiäkin leipiä on mennyt alas. Tummaa suklaata (70%) vajaa levy, punaviiniä pari lasia, pari olutta, greippimehua ja jotain mitä ei tule mieleen. Kylmäpuristettua oliiviöljyä tietysti. Paljon muitakin pieniä asioita olen tehnyt terveyden eteen.

Ravinnosta löytyy paljon tietoa, mutta hyvin vähän konkreettisia ohjeita. Noistakin aineksista saa valtavan herkullisia aterioita, en voisi toivoa parempaa. Perusmättö on jotakuinkin sellainen, jossa on vähän pastaa, kanaa tai kalaa ja valtavasti kasviksia kastikkeen seassa. Kastikkeen pohja on yleensä purkillinen tomaattimurskaa. Pieni loraus ruokakermaa kruunaa kaiken. Hedelmiä ja joitain kasviksia voi sitten popsia sellaisenaan pitkin päivää.

Nälkään tottuu. Keho yrittää sopeutua vähentyneeseen energiansaantiin ja kitsastelee lämmityksen kanssa. Vielä pari viikkoa sitten nälkä tuli jo muutaman tunnin jälkeen ateriasta, mutta nyt voin elää teellä ja muutamalla rypäleellä tuntikausia tuntematta mitään suurempaa tarvetta syödä. Jokainen suupala kuitenkin maistuu uskomattoman hyvälle, oli se sitten näkkileipää tai herkkuruokaa. On vain osattava nauttia pienistä suupaloista ja myös hyvästä olotilasta. Nälkä on paras mauste. Koko suhde ruokaan menee uusiksi. Positiivista on myös se, että kaupassa ei tarvitse käydä niin usein.

Laitoin koirankin dieetille. Sillä on pienet jenkkakahvat kyljessä, on aina ollut. On se cotoniksi aika iso muutenkin, lakaisee lattiaa rotunsa poikakoirilla. Tänään ei tullut hirvenlihaa, pelkkiä nappuloita. Ne menivät alas vasta myöhään illalla pienen kapinoinnin jälkeen. Huomenna sitten lisää.

Kello on jo aika paljon, menen nukkumaan. Koira meni jo edeltä, ei jaksanut odottaa.

Älykkäistä ihmisistä ja agenteista

Kirjoitus voi olla hankalasti luettava. Juoni poukkoilee, koska en itsekään ymmärrä ilmiötä tarpeeksi hyvin. Älykkäät agentit olen rajannut kirjoituksessani ohjelmistopainotteisiin agentteihin ja jättänyt huomiotta robotit, vaikka en näe itse näiden välillä perustavaa eroa.

Käyttäkää sanaa vapaasti kommentointiosastolla!

*

Tule, vaisuus -blogissa on mietitty huolellisesti ajatuksia älykkäistä agenteista ja niihin liittyvistä tulevaisuusvisioista. Heiskanen yhdisti ajatuksiaan myös Pandoraan, kuvitteelliseen älypuhelimen kaltaiseen laitteeseen, jota kaksi aiempaa kirjoitustani (1 ja 2) käsittelee. Heiskasen kirjoitus sai minut pohtimaan älykkäiden agenttien tarpeellisuutta ja soveltuvuutta eri yhteyksissä. Lainaukset Heiskaselta on kursivoitu.

Heiskanen määritteli älykkään agentin ominaisuuksiksi autonomisuuden, oppimiskyvyn, re- tai proaktiivisuuden ja kommunikointikyvyn. Jokainen em. käsitteistä on avattu hänen kirjoituksessa tarkemmin. Vaikka määrittely ei ole Heiskasen mukaan kattava, ja hieman toisistaan eroavia määritelmiä on olemassa paljon, peilaan silti ajatuksiani näihin ehtoihin.

Pandoran toteutus, siten kun sen esittelin, ei käsittääkseni edellytä älykkäälle agentille lueteltuja ominaisuuksia ja pärjää hyvin ok- ja cancel-dialogilla. Pohdin pitkään, mihin älykkäitä agentteja tarvitaan ylipäänsä.

Pandora on osa laajempaa järjestelmää, eräänlainen suodatin, joka huolehtii siitä, että sopiva informaatio virtaa oikeaan aikaan käyttäjälle. Pandora ei ole itsenäinen eikä tavoitteellinen. Se vain päästää ihmisen käsiksi yhteisölliseen perimään ja uusimpien ajatusten luo.

Pandora on osa käyttäjän ympäristöä, joka muistuttaa tärkeistä asioista oikeaan aikaan. Oikea-aikaisuutta voidaan säädellä eri tavoin. Usein oikea-aikaisuus on sitä, että saa tukea tiedostettuun tarpeeseen. Älykäs agentti voisi ylittää ihmisen tiedostaman tarpeen ja ehdottaa uudenlaisia lähestymistapoja, joita käyttäjä ei itse ymmärrä ajatella. Uusien, mielekkäiden näkökulmien liittäminen sopivaan yhteyteen on tosin mahdollista ilman älykkäitä agenttejakin.

En kiistä älykkään agentin tarpeellisuutta käyttäjän henkilökohtaisena tukena tai muussa yhteydessä. Mutta ollakseen tarpeellinen, älykkäältä agentilta vaaditaan todella paljon, eivätkä monet sovellukset ole ajankohtaisia.

Kerron kohta lisää Pandora-järjestelmään sisältyvästä älykkyydestä. Ennen sitä on syytä pohtia, mitä älykkäältä agentilta odotetaan.


Älykkään agentin ehdoista

Oletetaan älykäs agentti. Mitä älykäs agentti pystyy tekemään?

Ensimmäisenä saattaa tulla mieleen, että älykäs agentti omaa valtavan muistikapasiteetin eikä erehdy juuri koskaan. Tämä ei ole mielestäni merkittävä kyky ihmiseen verrattuna eikä sinällään auta enää ketään, sillä ihminen on ulkoistanut muistinsa teknologian avulla. Tarkat ohjeet löytyvät hyvin tietokoneelta, netistä, kirjoista ja ihmisverkostosta. Erehtyminenkin on älykkyyden mukana kulkeva ominaisuus.

Toiseksi, älykkäältä agentilta voidaan odottaa ihmiskapasiteetin ylittävää päättelyä.

Päättely pohjautuu havaittuihin säännönmukaisuuksiin, käsitteellistettyjen olioiden suhteisiin. Ihminen tekee luokitteluja ja päätelmiä erikokoisista olioista tai joukoista, pienistä ja suurista. Olioksi voidaan mieltää periaatteessa mikä tahansa ihmisen mielen sisältö; sääntö, tapahtuma, väri, mikä vain. Ihmiselle ei ole vierasta olettaa ja etsiä säännönmukaisuuksia jopa yhteiskuntaolioiden tasolta. Ihmiselle ei ole myöskään vierasta yrittää ennustaa eläinten sisäelimistä, tähdistä tai öljyisen nesteen kaoottisista virtauksista, joskaan tätä ei lueta eduksi. Planeetan lentoradan laskeminen on hyvä esimerkki oliosta, jonka käyttäytymistä voidaan ennustaa tarkasti välittämättä pienimmistä havaituista hiukkasista tai säikeistä, josta planeetan katsotaan pääosin koostuvan ja rajautuvan muista energiakeskittymistä. Olio on joka tapauksessa aina keinotekoinen, ympäristöstään erilaisten ominaisuuksien perusteella erotettu, informaatiota hukkaava, ihmisen toimintaa helpottava yläkäsite tai muu abstraktio.

Kaikki päättely tähtää muutokseen ja hallintaan. Päättelyn ja toiminnan avulla voi muokata itseä ja ympäristöä. Kun haluaa hallita muutosta, täytyy myös kyetä ennustamaan, eli päätellä mitä mistäkin teosta seuraa useammin kuin sattuma sallii. Ajatukset ovat arvottomia ilman ennustamisen kykyä. Hyvä ennustaminen edellyttää, ellei kaikkia, niin ainakin joitain älykkään agentin ominaisuuksia. Ennustamista voi suorittaa pienimpien havaittujen osien alkutilasta ja ominaisuuksista laskemalla ja yleistettyjen olioiden, ehkä jopa emergenttisten olioiden havaituista säännönmukaisuuksista käsin. Päättelyä voi myös suorittaa ns. seurauksista syihin. Tällaiselle päättelylle annetaan usein sellaisia nimityksiä kuten abduktio tai hermeneuttinen päättely, tosin mitkään yleisesti tunnetut päättelyn lajit eivät ole yksiselitteisiä.

Psykopaatti-sarjamurhaajien käyttäytymistä ja ominaisuuksia yritetään ymmärtää ja ennustaa mm. vertailemalla psykopaateiksi luokiteltujen ihmisten käyttäytymistä rikospaikalla. Markkinoinnin ammattilaiset keräävät samankaltaisella tavalla aineistoa ihmistyypeistä ja -luokista kulutuskäyttäytymisen perusteella. Tällä tavalla onnistutaan kohdentamaan markkinointia tehokkaammin. Yhteiskuntatieteissä vastaavien luokitusten tekeminen on arkipäivää. Ideana on etsiä riippuvuussuhteita, syy-yhteyksiä kaikkialta. Etsiä muuttujia, jotka selittävät menneitä ja tulevia tapahtumia mahdollisimman hyvin. Selittävä muuttuja on aina olio, joka on keskeisessä asemassa jonkin tapahtuman suhteen, niin kuin avainlajit ovat tärkeitä ekosysteemin jatkuvuudelle, verisuoniston joustavuus merkittävää sydämen toiminnalle ja valo olennaista kasvien yhteyttämiselle.

Tavoitteena on rakentaa olioiden suhteen mahdollisimman yhteensopiva verkosto ja muodostaa ehdollisia lauseita, joiden avulla voidaan hahmottaa vaihtoehtoisten tapahtumien kulkua.

Älykkään agentin täytyy siis omaksua suuri määrä informaatiota ja päätellä sen pohjalta uusia asioita, olioiden suhteita ja tapahtumien kulkua. Suomeksi sanottuna, älykkään agentin on rakennettava jatkuvasti omaa teoriaa maailmasta ja kyettävä testaamaan sitä. Arkipäivän ilmiöiden tai lukuisten ihmisiin liittyvien tapahtumaketjujen tarkka ennustaminen vaatisi sellaista ihmistieteellistä tasoa, jota ei ole tällä hetkellä olemassa.

Älykkäästä agentista voi myös tulla ihmisen yhteistyökumppani päättelyssä, omalla rajatulla alueellaan ylivoimainen, vaikka se ei yksinään pystyisi huikeisiin lopputuloksiin. Puutteistaan huolimatta agentti voi olla älykäs, itsenäinen päätöksentekijä. Tietokone ei ole määritelmän mukaan älykäs, vaikka onkin korvaamaton apu päättelyssä.


Systeeminen näkemys

On mahdollista kehittää entistä parempia ohjelmia, jotka luokittelevat eri käyttäjäprofiileja kiinnostavaa informaatiota. Ohjelma pystyisi siten ehdottamaan käyttäjälle todennäköisesti kiinnostavaa informaatiota. Tällainen ihmispäättelyä helpottava ja aikaa säästävä työ, vaikka se näyttää kykenevän ennusteisiin, ei vaadi suurta älykkyyttä, tiedonkäsittelyä kylläkin. Rinnalle on tietysti mahdollista kehittää muitakin käyttäjää tukevia asetuksia ja ohjelmia. Yhtenä visiona näkisin eräänlaisen tietorakenteen kartoituksen, ideaalimallin muodostamisen, joka mahdollistaisi todennäköisesti merkitsevän informaation syöttöä yksittäiselle ihmiselle, mutta sitä ideaa täytyy työstää vielä pitkään. En osaa arvioida, kuinka fiksuksi tällainen järjestelmä voi kehittyä kaikessa laajuudessaan. Älykkäällä agentillakaan ei ole oikotietä. Myös sen täytyy tehdä laajoja vertailuja ja kaivaa käyttäjälle merkitsevää tietoa informaatiotulvasta. Systeemissä tämän työn tekevät niin toiset ihmiset kuin teknologia.

Teknologia voi olla näin täysin tietämätön käyttäjästään, mutta siitä huolimatta ympäristöä on mahdollista muokata vaivattomasti siten, että kokonaisuus on henkilökohtainen ja käyttäjää tukeva. Ihmisen teknoympäristö muotoutuu jatkuvien valintojen, luokittelujen ja vertailujen kautta. Informaatiovirrat tulevat juuri oikeaan aikaan ja tarpeeseen ilman älykkään agentin vaikutusta (ei kuitenkaan ilman älykkäiden ihmisagenttien vaikutusta). Toimintakokonaisuus on lopulta jotain, mitä itse toimijakaan ei ymmärrä.

Minkä tyyppisiä tehtäviä älykäs agentti voisi suorittaa Suuressa Systeemissä? Esittelemässäni mallissa on tälläkin hetkellä älykkäitä agentteja, mutta ne ovat toisia ihmisiä. Toisista ihmisistä, erityisesti kaltaisistani ihmisistä muodostuu minun agenttini ja toisinpäin. Älykäs agentti tulee todella tarpeelliseksi ehkä vasta sitten, kun se ylittää ihmisen kyvyissään. Sellaisesta utopiasta tai dystopiasta seuraisi paljon muitakin asioita, joita en ala nyt pohtimaan enempää.

Tässä menisin vielä pidemmälle, Pandoran täytyy tarjota täysin käyttäjän yksilölliseen elämään sopivaa tietoa mahdollisimman pienellä vaivalla, eli käyttäjä muovaa jatkuvasti proaktiivisen ja kontekstitietoisen Pandoran avulla laajaa tiedontilaustaan. Tämän päivän blogi, podcast, uutisvirrat RSS-syötteenä on se pohja, mistä voi lähteä henkilökohtaista tietovirtaansa kehittämään. Olennainen lisäys siihen mitä nyt jo on olemassa on käyttäjän kontekstisidonnainen tieto eli Pandora tuntee käyttäjän elämän historian ja tietää kalenterin perusteella, mitä on seuraavina päivinä tai viikkoina tulossa ja etsii näillä perusteilla parhaiten soveltuvan tiedon liittyen opiskeluun, työhön, itsensä kehittämiseen, harrastuksiin, arjen ylläpitoon, talouteen jne.

Olisiko siis älykkäästä agentista nimenomaan henkilökohtaiseksi sihteeriksi? Juuri arjen hallintaa Heiskanen korostaa. Tiedonhaku on nykyään, ja varsinkin semanttisen webin kunnostautuessa, todella vaivatonta, ja se nakertaa älykkäälle agentille kaavailtua toimintakenttää. Yhteisöllisesti koottua tietämystä voidaan soveltaa melkein mihin tahansa. Arkielämä on monin paikoin kuitenkin niin ainutlaatuista, ettei siihen saa kaikilta osin apua yhteisöllisin menetelmin. Ihmisen elämänhistorian tuntevalla ja siis nykyisistä menemisistä tietoisella, mielekkäitä ehdotuksia tekevällä älykkäällä agentilla on tilaus.

Vai voisiko arjen asiat järjestää yksinkertaisemmin ja samalla tavalla kuin moni muu asia on automatisoitu tai puoliautomatisoitu? Arjen ongelmiin suunnitellaan yhä paremmin toimivia järjestelmiä, jotka tekevät elämän helpommaksi. Ihmisten liikkumiseen ja tapaamisten järjestelyyn saadaan sujuvuutta pikaviestimien, erilaisten paikantimien ja uusien palvelujen avulla. Laitteitakin ohjataan ajatuksen voimalla. Yksityiskohtien jatkuva tehostuminen ajaa älykkyyttä yhä pienempään nurkkaan. Mihin sitä älykkyyttä itse asiassa tarvitaan?

Älykkyyttä tarvitaan suunnitteluun, muutoksen toteuttamiseen. Älykkyyttä tarvitaan epävarmuudessa elämiseen ja nopeiden päätösten tekemiseen puutteellisen informaation pohjalta. Älykkyyttä tarvitaan sitä vähemmän mitä enemmän ihminen tai muu olento on tyytyväinen tilaansa. Autoja varten rakennetaan tiet, laboratorioon tyhjiö, tilintarkastajille laskentaa suorittavia ohjelmia, kanalaan aitaus jne., jotta ympäristö saadaan hallintaan. Älykkyyden avulla asioita saadaan tapahtumaan toivotulla tavalla. Näennäisen paradoksaalisesti myös älykkään agentin täytyy olla epävarma ja erehtyväinen. Älykkyys on sidottu maailman koettelemiseen ja suunnitteluun. Mistä ei voi suoriutua ilman jatkuvaa arviointia, siellä tarvitaan älykkyyttä. Mitä elämänalaa ei ole mahdollista saada hallintaan, ennustettavaksi?

Jos älykäs agentti haluaa tehdä erinomaista työtä, sen täytyy olla todellakin tietoinen käyttäjän elämästä. Miten se tapahtuu? Kuinka älykäs agentti tulee tietoiseksi käyttäjän päähän pälkähtävästä ajatuksesta? Täytyykö agentille koodata kaikki erikseen? Vai saadaanko ihmistä kokonaisvaltaisesti tarkkailemalla selville myös tietoisuuden sisältö? Kysymys saattaa jäädä filosofien riesaksi, päättymättömäksi laskutoimitukseksi, sillä ongelman käytännön ratkaisua ei ole näköpiirissä.

Älykäs agentti voisi seurata käyttäjän kehon tilaa pienten anturien avulla ja kertoa käyttäjälle, mikäli johonkin tulisi kiinnittää huomiota. Käyttäjän kehon tilan voi taas yhdistää muihin tilannetunnisteisiin. Erilaiset kehon tilan muutokset, kalenterin tapahtumat, paikkatiedot jne. voi yhdistää esimerkiksi virtuaalisiin tageihin, jotka ilmaantuvat sopivaan aikaan käyttäjälle. Kaikki voi yhdistää kaikkeen. Minkälaista älykkyyttä tähän tarvitaan?

Tosiaan uutta ihmeellistä teknologiaa ei välttämättä tarvita, vaan ihmisen asettaminen sovellusten lähtökohdaksi on jo mullistavaa. Yksi laite ei ole kuitenkaan paras ratkaisu. Ubiikkiteknologiat tarjoaa mahdollisuuden rakentaa ihmisen ympärille henkilökohtainen läsnäagenttiverkko, joka sijaitsee siinä laitteessa, joka on kulloinkin sopivin. Esim. liikkuessa ja urheillessa luontevin on jokin kehoon kiinnitettävä tai puettava laite, kuten ranteeseen kiinnitettävä laite tai älylenkkarit. Joskus voi sopivin olla vaikka kaulakoru, jonka kanssa voi kommunikoida käden liikkein. Sisätiloissa agentti voi olla vaikka seinässä, eikä ollenkaan käyttäjän yllä. Älypuhelimen kaltainen laite tulee kuitenkin olemaan se mistä henkilökohtaisen agentin käyttökulttuuri lähtee laajenemaan. Nokian kannattaa siis tällä alueella sijoittaa paukut oikein jo mieluiten nyt.

Läsnäagenttiverkko on mielenkiintoinen ajatus. Virtuaalisen ympäristön luominen ja muokkaaminen on tavallaan läsnäagenttiverkkoa sekin. Miten älylenkkarit eroavat kylpyhuoneen vesihanasta? Kuuluuko jääkaapin ovessa kauppalistaa pitävä magneetti läsnäagenttiverkkoon? Haluan sanoa, että elämme jo nyt läsnäagenttiverkossa. Uutta teknologiaa tulee ja on tullut jatkuvasti ympäristöön tehostamaan ihmisten toimia. Minkälaista harppausta läsnäagenttiverkon kehittämisessä on odotettavissa?

Tässäkin menisin jo askeleen pidemmälle. Pandoran käyttö pitäisi mahdollistaa yhteisöllisyyden kaikessa mitassaan eli jatkuvan tietoisuuden ja yhteyden valittuihin sosiaalisiin kontakteihin. Kaikki mitä he elämässään kohtaavat ja oppivat tulee sopivasti analysoituna ja koottuna Pandoran läpi. Tässä lähdetään lähestymään Star trekin Borgeja verkottuneen kanssaelämisen osalta. Sosiaaliset suhteet toimivat tuntosarvina verkottuneeseen yhteiskuntaan, kaikki mitä kaverit tietävät tiedän minäkin.

Tämä kappale herättää paljon ennen kaikkea filosofisia kysymyksiä. Tulevaisuuden skenaarioiden pohtiminen auttaa näkemään nykyhetken uudella tavalla.

Mitä meidän tarvitsee tietää toisten ihmisten elämästä? Kaikkien maailman ihmisten henkilökohtaiset asiat ja ominaisuudet eivät ole mielenkiintoisia. Minun tulee tietää asioita niistä ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä, ja vain sen verran kun on tarpeellista. Missä menee henkilökohtaisen tietämyksen ja yleisen tiedon raja?

Mitä haluan kirjoituksessani sanoa? Älykkyys on tavoiteltava asia. Onnistuneissa sovelluksissa älykkäät agentit todennäköisesti lisäävät järjestelmän joustavuutta. Rutiineja tunnistavat ohjelmat ovat lupaavia ja hyödyllisiä, mutta ovatko ne älykkäitä? Tietoverkotkin ovat nykyään melkoisia viidakoita. En jaa Matrix-elokuvan kaltaisia visioita, mutta ehkä tästä uudesta ympäristöstä löytyy paljon enemmän elintilaa ja mielekkäitä tehtäviä älykkäille agenteille kuin osaan kuvitella. On kuitenkin olemassa elämänalueita, joissa älykkyyttä ei tarvita.

Älykkyyden käsite kaipaa muutenkin lisää pohdintaa. Pohdintaa suoritetaan parhaiten tekemällä yhä huikeampia sovelluksia. Käsitteen määrittely on joka tapauksessa tärkeää, koska se antaa suuntaa uusille tutkimuksille ja sen kautta tulkitaan vanhaa. Jään kaipaamaan selkeämpää agenttien määrittelyä ja enemmän käytännön esimerkkejä. Käsitteenä agentti on sosiaalisen konstruktivismin/konstruktionismin kaltainen käsite: molempia käytetään innokkaasti tarkoittamaan kymmeniä eri asioita. Lopputuloksena saadaan juuri tällaista tuubaa. Siksi enemmän asiasta tietävät käyttävät pelkän ’agentin’ tai ’älykkään agentin’ sijaan pitkiä, eri ominaisuuksia listaavia käsitehirviöitä, jotta ainakin loputtomilta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin. Kiitos ja anteeksi.